Kolumni: Mitä eroa on UMK:lla ja Suomen presidentinvaaleilla?
Heikki Nenosen mielestä asiat ovat Suomessa hyvin, kun taiteessa revitellään ja suututetaan, mutta presidentinvaaleissa ollaan ihmisiksi.
”Mauton!” ”Tyhjänpäiväistä sekoilua!” ”Se Katri Helena sinne viisuihin olisi pitänyt lähettää!”
Vaan ihastuneita huutoja kuului vielä enemmän! Nopeammin kuin 486-tietokoneen Windows käynnistyy, oli moni kaltaiseni ysärin nuori jo äänestämässä aiemmin tuntematonta voittajaa ja suunnittelemassa farkkushortsien ostoa. Kansa on puhunut, Windows95man lähtee Malmöhön ja pulinat jatkuvat.
Uuden Musiikin Kilpailussa UMK:ssa ilahdutti tämän ysäriduon karnevalistinen munafarkkusekoilu sekä pöyristely sen ympärillä. Musiikillisesti keskinkertainen esitys ei noudattanut mitään järjellistä tai ennustettavaa kaavaa, mutta lavaesityksenä se oli parasta ja iloisinta a-ryhmää. Minusta se oli itse asiassa aika hauskaa poptaidetta vailla mitään sääntöjä. No rules!
Oma presidenttiehdokkaani jäi kakkoseksi, ja kyllä kirpaisee.
Toinen koko kansan show ja iltojemme ilo eli presidentinvaalit loppumattomine vaalitentteineen on myös tullut loppuratkaisuunsa. Small talk -aiheita on nyt enemmän kuin katajainen kansa ehtii kaivata.
Oma presidenttiehdokkaani jäi kakkoseksi, ja kyllä kirpaisee. Kuitenkin itse prosessi ilahdutti. Vaalikeskustelu oli koulukirjaesimerkki asiallisesta keskustelusta, fiksusta äänestäjien kosimisesta, kilpailijoiden kunnioittamisesta ja hyvistä tavoista. Hetkittäin jopa ehdokkaat itse muistuttivat draamanjanoista mediaa, että ei tässä kukkotappeluita tarvita, pysytään asiassa ja käydään lopuksi toisten vaalivalvojaisissa. Käsittääkseni kansa tykkäsi. Maailma olisi turvallisempi paikka, jos USA ja Venäjä ottaisivat mallia Suomen presidentinvaaleista.
Sitä siis halusin tässä kolumnissani sanoa, että Suomessa ovat asiat hyvin niin kauan kuin järjestys pysyy nykyisellään: taiteessa revitellään ja suututetaan, mutta presidentinvaaleissa ollaan ihmisiksi. Kokemus maailmalta osoittaa, että jos järjestys keikahtaa toisinpäin, yleensä sekä politiikka että kulttuuri voivat huonosti.
Siispä kiitos Windows95man, Pekka Haavisto ja tuleva presidenttimme Alexander Stubb. Onnea Suomi!
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Alexander Stubb lupasi olla yhdistävä tekijä – sellaista nyt todella tarvitaan
PuheenvuorotPerimmäinen ja suurin tavoite presidentille on, että rauha säilyy.
