Kolumni: ”Ehdokkaan ihonväri ei ole presidentille sopiva” – voisiko gallupissa kysyä mielipidettä tällaisesta väitteestä?
Olennaista on tulevan presidentin kyky hoitaa virkaansa, kirjoittaa Linda-Maria Raninen.
Suomessa eletään jännittäviä hetkiä, kun uuden presidentin valintaan on enää muutama päivä aikaa. Ikävä kyllä vaalien ympärillä käytävä keskustelu ei ole ollut yksinomaan vaalipullantuoksuista väittelyä siitä, kumpi ehdokkaista olisi kokemuksensa tai ansioidensa perustella presidentiksi pätevämpi.
Helsingin sanomien gallupin mukaan Pekka Haaviston seksuaalinen suuntautuminen on vastaehdokas Alexander Stubbin äänestäjille kolmanneksi suurin syy olla äänestämättä Haavistoa. Gallupin vastausvaihtoehto oli asetettu muotoon ”hänen seksuaalinen suuntautumisensa ei ole presidentille sopiva”.
Kirjailija Tiina Tuppurainen kritisoi sosiaalisessa mediassa gallupin kysymyksenasettelua jakamalla Instagramin tarinat-osiossaan muokattuja kuvankaappauksia, joissa termi ”seksuaalinen suuntautuminen” oli korvattu esimerkiksi sanalla ”ihonväri”. Olisiko tällainen kysymys missään gallupissa sopiva? Olisiko hyväksyttyä esittää etninen tausta, vamma tai ulkonäkö ominaisuuksina, jotka vaikuttavat presidentin kykyyn hoitaa virkansa?
Vain toinen heistä voi kokea homofobiaa.”
En tiedä, onko Stubb koskaan tuonut suuntautumistaan esille, mutta mielestäni kysymys asettaa heteroksi oletetun ja avoimesti seksuaalivähemmistöön kuuluvan ehdokkaan keskenään eriarvoiseen asemaan jo gallupissa. Vain toinen heistä voi kokea homofobiaa. Vain toisen suuntautumista on pidetty Suomen lähihistoriassa häpeällisesti rikoksena ja sairautena. Ja näköjään vielä tänäkin päivänä presidentille sopimattomana ja monien uskovien silmissä syntinä.
Gallupin jälkeen törmäsin TikTok-videoon, jossa uskovainen nuori mies julisti Haaviston seksuaalisen suuntautumisen tuovan Suomen päälle kirouksen, mikäli tämä valittaisiin presidentiksi. Mikä tämä kirous sitten olisi? Miehen mukaan mahdollisesti Venäjän hyökkäys.
Mieleeni alkoi tulvia kuvia Ukrainan sodasta. Ihmisten häväistyistä kehoista, joista venäläiset sotilaat olivat leikanneet ruumiinosia irti. Sitten ajattelin Haavistoa ja rauhantyötä, jota hän on tehnyt konfliktialueilla oman henkensä uhalla. Soitellut sotapäälliköille, neuvotellut panttivankien vapauttamisesta, toiminut Darfurissa YK:n erityisasiantuntijana ja Sudanin ja Somalian konflikteissa ulkoministeriön erityisedustajana.
Mies ruudulla jatkoi saarnaansa miehen kanssa makaamisesta sormeaan heristellen. Minä ajattelin Jeesuksen sanoja: ”Autuaita ovat rauhantekijät, he saavat Jumalan lapsen nimen.”
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Raittius ei ole kaikille vain trendikästä, vaan ainoa tapa elää
PuheenvuorotNuorten naisten raitistumisen typistäminen muoti-ilmiöksi ärsyttää Linda-Maria Ranista yhtä paljon kuin ne kerrat, kun bäkkärillä ei ollut vettä, koska räppärin oletettiin juovan kaljaa.
Kolumni: Toivon presidentiltä lämmintä ironiaa
Puheenvuorot
