Tatuointikone jyskyttää tasaisesti. Yksi Egyptin tunnetuimmista ja kokeneimmista tatuoijista Girgis Gabrien Girgis piirtää pientä sinistä nelihaaraista koptiristiä naisen ranteeseen. Tatuointi on hetkessä valmis. Girgis on tehnyt tatuointeja vuodesta 1988. Hänen luonaan käy päivittäin 5–7 asiakasta.

Girgisin tatuointikoju sijaitsee Kairossa Mokattamin vuoren juurella roskienkerääjien kaupunginosassa. Alueella asuu kymmeniä tuhansia kristittyjä, jotka työkseen keräävät ja lajittelevat Kairon alueen jätteitä. 

Vuoreen on louhittu valtava ulkoilmakirkko, joka on Lähi-idän suurin kirkko. Sitä vastapäätä sijaitsee Girgisin tatuointikoju. 

Girgisin paikka on pieni koppi, jonka ulkopuolella parveilee ihmisiä. 

– Ihmiset tulevat tänne eri puolilta Egyptiä ja eri yhteiskuntaluokista. He tulevat tänne erityisesti siksi, että minut tunnetaan hygieenisistä välineistä ja siitä, että olen itse rakentanut tämän tatuointikoneen, Girgis kertoo.

Kojun ikkunalaudalla on mustepulloja ja erilaisia puuleimoja, joista asiakkaat voivat valita tatuointinsa. Girgis Gabrien Girgis näyttää suunnittelemiaan kuvia: pyhä Yrjö, Jeesus, Neitsyt Maria, risti ja enkeli Mikael.

– Voin piirtää myös uusia malleja, Girgis sanoo.

Silti kaikkein suosituin tatuointi on pieni koptilainen risti. Se otetaan yleensä käden sisäranteeseen eli ristiinnaulitun Jeesuksen naulanjäljen kohdalle. Tatuointi merkitsee kopteille yhteisöön kuulumista. 

– Risti symboloi ristiin naulitun Kristuksen voimaa. Se kertoo myös kivusta, kärsimyksestä ja verestä. Tatuointi on meillä koptikristityillä ikivanha perinne, Girgis kertoo.

Minua saatetaan kohdella huonommin siksi, että olen kristitty, mutta en välitä siitä.
– Ohjelmistoinsinööri Marina

Välimeren tuuli viilentää helteisen Aleksandrian kivikatuja. Tämä Aleksanteri Suuren perustama kaupunki on Egyptin toiseksi suurin. Asukkaita Aleksandriassa on 5,5 miljoonaa. Yksi heistä on 26-vuotias Marina (nimi muutettu). 

Energinen ja puhelias Marina kävelee jumalanpalveluksen jälkeen reippain askelin kirkkokeskuksen käytävillä ja esittelee paikkoja. Kirkolla on iso sisäpiha, jossa käy kova puheensorina. Pihapiirissä sijaitsevat muun muassa vanhainkoti, päiväkoti, koptilaisen taiteen keskus ja näkövammaisten päiväkeskus.

Marina on kuudesluokkalaisesta asti ollut mukana kirkon vapaaehtoistyössä. 

– Tämä kirkko ja yhteisö ovat kirjaimellisesti toinen kotini, hän sanoo.

Ammatiltaan Marina on ohjelmistoinsinööri, ja hän puhuu sujuvaa englantia. 

– Työskentelen juuri avatussa ohjelmistoalan yrityksessä. Arkipäivisin olen kahdeksasta viiteen tietokoneella ja tarkastan koodia. Tylsistyisin, jos en tekisi vapaaehtoistyötä kirkolla.

Kopteille kristillinen usko ja seurakunnassa palveleminen kuuluvat normaaliin arkielämään. He eivät jaottele elämäänsä hengelliseen ja ei-hengelliseen, kuten länsimalaiset usein tekevät. 

Marina edustaa koptien keskuudessa uutta ajattelua. Hän on saanut itse päättää omasta tatuoinnistaan, ja valintakin on sen mukainen.

– Otin kolme vuotta sitten collegessa tämän ristin muotoisen tatuoinnin, jossa lukee Jeesus. Muita tatuointeja en aio ottaa, hän sanoo.

Harvassa ovat ne koptikristityt, joilla ei ole lainkaan tatuointeja. Marinalle tatuointi on tärkeä. 

– Jeesus antoi kaikkensa meidän puolestamme. Tatuointini muistuttaa siitä ja saa olla näkyvillä. En peittele sitä, Marina sanoo. 

– Minua saatetaan kohdella huonommin siksi, että olen kristitty, mutta en välitä siitä. Egyptissä koptien kohtelu on samankaltaista kuin naisten kohtelu. Myös uskoamme kyseenalaistetaan. 

Ainoa unelmani on olla onnellinen ja saada tienattua rahaa perheelleni.
– Pyhäkoulunopettaja ja roskienkerääjä Remon

Kairon miljoonakaupungista noin puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsee yksi Egyptin monista roskienkerääjien kylistä. Keskellä valtavaa kaatopaikkaa elää tuhannen perheen yhteisö. 

Kaatopaikan keskuksena on kirkko ja sen suuri pihapiiri. Tänään pihan ovat vallanneet lapset, jotka ovat tulleet katsomaan Egyptin Pipliaseuran järjestämää Kingo-festivaalia. Raamatun tarinoita lapsille kertova Kingo-leijona on Egyptissä Youtube-tähti. 

19-vuotias Remon on tapahtumassa paimentamassa parisataapäistä lapsijoukkoa. Hän on ammatiltaan roskien lajittelija, mutta hän toimii myös vapaaehtoisena pyhäkoulunopettajana.

– Pidämme huolta lapsista. Opetamme heille kristillistä rakkautta ja yritämme saada heidät olemaan sovussa keskenään, Remon sanoo.

Köyhässä kyläyhteisössä kirkon merkitys on suuri. Se paikkaa yhteiskunnan turvaverkon aukkoja. Koulujärjestelmän heikkouden vuoksi Egyptin väestöstä jopa 30 prosenttia on lukutaidottomia. 

Hauiksessa lukee Jeesus, samoin kyljessä. Ranteeseen on tatuoitu oma nimi. 

Remon on koulupudokas, joten hän on jatkanut vanhempiensa ammatissa. Hän on lajitellut roskia viidennestä luokasta lähtien.

– Jouduin pois koulusta, koska en läpäissyt tasokokeita. Kokeen läpäisemisestä olisi pitänyt maksaa, eikä meillä ollut varaa siihen. Niinpä minä ja veljeni olemme töissä kaatopaikalla ja tienaamme perheellemme rahaa, Remon kertoo.

Elämä roskien kerääjänä on karua. 

– Ainoa unelmani on olla onnellinen ja saada tienattua rahaa perheelleni. Toivon, että pyhäkoululasteni ei tarvitsisi elää niin kovan paineen alla kuin me elämme. Toivon, ettei heidän tarvitsisi kärsiä, Remon sanoo.

Hänen käsivarsissaan on useita erilaisia tatuointeja. Hauiksessa lukee Jeesus, samoin kyljessä. Ranteeseen on tatuoitu oma nimi. 

– Minulla on Jeesus sydämessäni. Haluan juhlia sitä joka vuosi tatuoimalla hänen nimensä uuteen paikkaan kehossani, Remon sanoo.