Mika Ijäs kiinnostui korpeista ja niihin liitetyistä uskomuksista käytyään eläintarhassa.
Körttikorpit pohtivat syntyjä syviä
Mika Ijäs piirtää sarjakuvaa ja toimii nuorisotyönohjaajana.
Kesällä 2006 Mika Ijäs oli käymässä eläintarhassa Hampurissa. Hän päätti levähtää hetken korppihäkin kohdalla, ostaa pussin muruja ja kokeilla, kelpaisivatko herkkupalat korpeille.
Korppeja hieman tyhminä lintuina pitäneen suomalaisturistin yllätykseksi murujen heittelystä syntyi leikki. Linnut oppivat ennakoimaan syöttäjän liikkeet ja pysyivät mukana, vaikka Ijäs koitti välillä harhauttaakin. Tämän tapahtuman innoittamana mustanpuhuvat linnut alkoivat tulla pian Ijäksen piirroksiin ja niistä syntyi sarjakuva, jossa kaksi korppia pohtii syntyjä syviä.
Haaskalintu ja syvällinen pohdiskelija
Alavudelta kotoisin oleva Mika Ijäs on aina rakastanut sarjakuvia ja tarinoiden keksimistä. Pikkupoikana hän luki Lucky Luket, Asterixit ja Aku Ankat ja innostui itsekin piirtämisestä. Leipätyötä sarjakuvista ei koskaan kuitenkaan tullut, sillä Ijäs kouluttautui kirkon nuorisotyöntekijäksi. Nyt hän työskentelee Haagan seurakunnassa työalavastaavana nuorisotyönohjaajana.
— En ole tarpeeksi erakko piirtääkseni kaiken aikaa, piirtäminen on ollut hyvä kakkosduuni, Ijäs perustelee alavalintaansa.
Ijäs teki aiemmin sarjakuvia paikallislehtiin ja demarinuorten lehteen, mutta nyt ainoa alan työ on Korpit, jota julkaistaan Herättäjä-yhdistyksen Hengellisessä Kuukausilehdessä. Muutamasta kuvasta koostuvat stripit ovat pelkistettyjä, mutta saavat ajattelemaan. Juju piilee siinä, että kaksi luonteeltaan täysin erilaista korppia keskustelee istuessaan kuusessa, lentäessään tai ollessaan varkaissa.
— Toinen korpeista on varasteleva haaskalintu, toinen on selkeästi syvällisempi, sillä on korkea moraali ja hengellinen etsintä meneillään, Ijäs luonnehtii.
— Jos toinen korpeista pohtii vaikka elämän tarkoitusta, toinen saattaa heittää siihen jonkun täysin absurdin vastauksen. Se avaa keskusteluun uuden näkökulman.
Körttiläistä pohjavirettä
Korppi on moniulotteinen sarjakuvasankari, sillä siihen liittyy monia merkityksiä. Useimmille tulee korpeista mieleen äly ja oppimiskyky, mutta korpit liitetään myös kuolemaan ja synkkyyteen.
Tämä näkyy myös sarjakuvakorpeissa: fiksut linnut voivat käyttää Wikipediaa, mutta ovat synkistelyyn taipuvaisia ja esimerkiksi iloisesti sirkuttavat pikkulinnut ärsyttävät niitä.
Sattumaa ei liene siis sekään, että synkistelevät korpit ovat löytäneet paikkansa ja yleisönsä juuri heränneiden eli körttien lehdessä?
— En koe, että sarjakuvani olisi erityisen kristillinen tai erityisen körttiläinen, mutta kyllä niissä varmasti jonkinlainen körttiläinen pohjavire on.
— Minulle körttiläisyys merkitsee sellaista pohjavirettä, että ihmisiä lähestytään ihmisinä, eikä heille anneta valmiita vastauksia, Mika Ijäs analysoi.
Sarjakuvasta tulee ajoittain sekä negatiivista että positiivista palautetta. Ijäs pitää sitä pelkästään hyvänä asiana.
— Korpit on sellainen sarjakuva, joka ei saa aikaan mitään tapponauruja ja voi jättää joskus hämmentyneen mielen. On silti hyvä, että palautetta tulee. Olisi kaikista pahinta, jos sarjakuva olisi kuin haaleaa vettä eikä herättäisi mitään tunteita.
Jaa tämä artikkeli: