Matti Helmisen poika Aaro harrastaa jalkapalloa, kuten isänsä aikanaan.
Koti-isyys rauhoitti
Matti Helminen oppi hoitovapailla nauttimaan elämästä ilman aikatauluja.
Vähän levoton sielu. Sellaiseksi Uomarinteen koulussa luokanopettajana työskentelevä Matti Helminen, 37, kuvaa itseään. Sellainen hän oli jo lapsena.
Kouluaikana Matin levottomuus ei ilmennyt kurittomuutena tai kapinana, vaan toiminnan tarpeena. Sitä tarjosi aikuisikään saakka jatkunut jalkapalloharrastus.
Harrastuksen loputtua Matti huomasi, että hänelle tärkeintä oli ollut lajin sosiaalinen puoli, kaverit, joiden kanssa hän oli pelannut pikkupojasta asti, yhteiset pelimatkat ja juttuhetket pukukopissa.
– Olin niihin aikoihin aika kiltti. Hoidin koulutyöt asiallisesti, vaikken ollutkaan luokan ahkerin läksyjenlukija, Matti arvioi.
Kotioloissa kolmilapsisen perheen iltatähti teki sen, mitä vaadittiin. Jos isä käski yhdeksäksi kotiin, Matti pyöräili kotiin säntillisesti siihen mennessä.
Lukiossa Matille selvisi, että hän haluaa opettajaksi. Ennen luokanopettajan opintoja hän opiskeli lastentarhanopettajaksi.
Oman esikoispojan ollessa 10 kuukauden ikäinen Matti jäi hoitovapaalle.
– Minua hirvitti, miten jaksaisin olla lapsen kanssa kaksin kotona kaiket päivät.
– Kotona vierähti kuitenkin melkein vuosi. Eikä se aika ollutkaan hermoja raastavaa, päinvastoin.
Perheeseen syntyi vielä kaksi lasta. Matti on ollut hoitovapaalla kaikkiaan kolmeen otteeseen.
– Hoitovapaalla saattoi elää ilman aikatauluja. Se toi elämääni rentoutta ja rauhaa.
– En ollut kellontarkka isä. Joskus olimme pihalla jo yhdeksältä aamulla. Jos meitä väsytti, saatoimme olla yöpuvuissa iltapäivään asti.
Sattui koti-isyyteen yksi hermoja raastava jaksokin. Lapsia oli silloin kaksi ja perheessä sairastettiin. Matti joutui viettämään neljä viikkoa lasten kanssa neljän seinän sisällä.
– Se oli minulle liikaa. Keittiön ikkunasta näkyi Martinlaakson asemalle. Kurkin ikkunasta, milloin vaimo tulee töistä, että pääsisin edes hetkeksi käymään jossakin.
Matti kokee, että hoitovapaat ovat tehneet hänelle monella tavalla hyvää.
– Enää minun ei tarvitse hönkiä niin kuin ennen. Kaaoksen sietokykykin on parantunut. Korjaamattomien kokeiden ja muiden odottavien hommien pinosta huolimatta olo on aika rauhallinen.
– Luokassa minusta on tärkeämpää edetä oppilaiden kuin oppikirjan tahtiin.
Aiemmin Matilla piti olla suunnitelmat selvinä moneksi päiväksi eteenpäin. Nykyään riittää, että vaimon kanssa sumplitaan illalla, miten huomisesta selvitään.
Perheen esikoispoika on nyt 11-, tytär 9- ja nuorempi poika 2,5-vuotias. Aina silloin tällöin Matti sanoo lapsilleen olevansa ylpeä siitä, että on ollut kotona hoitamassa heitä.
– En ajattele, että koti-isyyteni ansiosta olisin voinut tarjota lapsille jotain sellaista, mitä vaimoni ei olisi voinut heille tarjota. Ajattelen asiaa tunteen kautta. On ollut hienoa, että olen saanut jakaa arkea lasteni kanssa.
Matti Helminen ehdottaa seuraavaksi haastateltavaksi Muutosvoima-sarjaan diplomi-insinööri Olli-Pekka Poutasta.
Jaa tämä artikkeli: