Ihmiset ratkaisevat. "Pienet, keskeneräiset ja hauraat ihmiset voittavat jokaisen työelämän supertähden, jos vain jaksavat nähdä toisissaan hyvää ja kaivaa itsestään juttuja", Ilkka Halava sanoo. Kuva: Jukka Granstrom
Koulukiusatusta pojasta kasvoi kysytty valmentaja
Tulevaisuudentutkija Ilkka Halava auttaa yhteisöjä voittamaan onnistumisen esteitä.
Rauhallinen puhuja käyttää vain niukasti tehokeinoja, mutta ottaa yleisönsä. Kuulijat seuraavat puhetta hypnoottisen tarkkaavaisina.
Espoolainen tulevaisuudentutkija ja valmentaja Ilkka Halava laskee tehneensä yhteistyötä yli 280 yrityksen tai yhteisön kanssa ja valmentaneensa lähes yhdeksääkymmentä johtoryhmää eri puolilla Suomea. Usein häntä työllistää tv-studioista tuttu kysymys: miten Suomi saataisiin uudelleen nousuun?
"En usko kärkihankeprojekteihin, joissa asia kuin asia yritetään ratkaista löytämällä jokin nimenomainen kärkihanke tai -henkilö, jota sitten tuetaan", hän sanoo.
Halava käyttää esimerkkinä itseään. Hän on yksi Suomen suosituimmista puhujista ja puhuu vuoden aikana 130–140 tilaisuudessa. Lapsena hän oli koulukiusattu ja kärsi vaikeista puheongelmista.
”Jos koulussani olisi perustettu nykyisen mallin mukainen esiintymiskoulutuksen kärkihanke, nopea ja pragmaattinen valinta ei varmastikaan olisi osunut minuun”, hän sanoo.
Ajatteleminen oli tapa selviytyä
Koulukiusaaminen oli Halavan mukaan osa yhdenmukaisuuspyrkimystä, joka leimasi lapsuuden opinahjoa. Opettajat aloittivat luokassa erilaisuuden kitkemisen, jota koulutoverit jatkoivat välitunnilla.
Lapsen kyselevä asenne johti oppitunnilla hallittuun kiusaamiseen ja nolaamiseen. Silmätikuksi pääsi esimerkiksi ratkaisemalla matemaattisen tehtävän toisella tavalla kuin opettaja, tai kyseenalaistamalla historianopettajan Amerikan vastaisia ennakkoluuloja.
Erilaisuuteen vihamielisesti suhtautuvalla ilmapiirillä oli paradoksaalinen vaikutus: omaehtoisesta ajattelemisesta tuli Halavalle keskeinen selviytymisstrategia.
"Ihmisellä on kolme peruskysymystä: kuka olen, mihin kuulun ja en kuulu, ja mikä on elämän tarkoitus." - Ilkka Halava
"Oli pakko ryhtyä tarkastelemaan ja pilkkomaan maailmaa ja yrittää ymmärtää, miksi se oli sellainen kuin oli. Miksi kouluyhteisö toimii noin ja mistä pitää aloittaa, jos haluan rakentaa sen paremmaksi? Tästä tuli oman selviytymiseni kannalta olennainen kysymys.”
Tässä kohdassa kertomukseen tulee tauko. Halava haluaa varmistaa, ettei jutusta tule "oikeistolaista selviytymistarinaa", jossa ihminen on oman onnensa seppä.
”Minulla oli kapasiteettia selviytyä, mutta ymmärrän hyvin sen, että moni koulukaveri murtui siinä paineessa”, Halava tähdentää vakavana.
"Omien ponnistelujen ohella monenlaiset rakenteet ja kulttuurikoodit ohjaavat elämäämme. Jos rakenteet vaikuttavat epäsuotuisasti, vähän matalammalle ponnistava yksilö ei enää selviydy."
Halava mainitsee kaksi taustaansa liittyvää asiaa, jotka vaikuttivat ratkaisevasti hänen selviytymiseensä. Hän kasvoi ehjässä ja turvallisessa kodissa, jossa vanhemmat ymmärsivät antaa tilaa poikansa "erityiselle ajattelulle".
Toinen asia valkeni vasta aikuisiällä Mensan älykkyystesteissä: Halava kuuluu Suomen älykkäimpään kahteen prosenttiin. ”Mitä ilmeisimmin se oli osa opettajien ongelmaa”, hän hymähtää.
Isot kysymykset muovaavat meitä
Vaikuttaa ilmeiseltä, että raskaista vaiheista selviytymiseen vaikutti myös Halavan elämänusko. Se välittyy heti haastattelun alussa, kun hän kuvailee itseään muutamalla nopealla lauseella.
”Olen äärimmäisen muutosmyönteinen ihminen, jolla ei oikeastaan ole epämukavuusaluetta. Ajattelen, että jokainen ihminen on opettaja, joka tietää jotakin, mitä minä en tiedä. Kun tapaan uuden ihmisen, yritän miettiä, mitä sellaista hyvää hänessä on, mikä ei ehkä näy päälle.”
Nuoruusvuosina tapahtui jotakin, joka vaikutti ratkaisevasti siihen, millainen ihminen Halava on tänään. Uskonnottomassa perheessä kasvanut nuorukainen kiinnostui 17-vuotiaana hengellisistä asioista ja ”karkasi kirkkoon”.
Halavan mielestä kyse ei ollut yllättävästä käänteestä.
"Uskonnollisuus on ihmisessä sisäänrakennettua, ja minä vain lakkasin torjumasta sitä", hän sanoo.
”Ihmisellä on kolme peruskysymystä: kuka olen, mihin kuulun ja en kuulu, ja mikä on elämän tarkoitus. Niihin vastaaminen muovaa ihmiset sellaisiksi kuin he ovat. Kysymykset voi työntää sivuun, jos ei halua vastata niihin, mutta lasku seuraa perässä.”
Kirkon tilaisuuksien ohella etsintä vei vapaisiin suuntiin ja viidennen herätysliikkeen kokouksiin. Opetus oli kiinnostavaa, mutta kun utelias nuorukainen alkoi tehdä kysymyksiä, hänet torjuttiin.
”Huomasin joutuvani paitsioon, silmätikuksi ja kritiikin kohteeksi”, Halava sanoo.
Etsintä johti myös löytöihin. Jossakin vaiheessa kysymys Jumalan olemassaolosta vaihtui sisäiseen vakuuttumiseen ja kiitollisuuteen.
Ihmiset luovat itse kirkkonsa
Viimeisten 15 vuoden aikana Halava on valmentanut myös kristillisiä mediakustantajia ja seurakuntia. Vuonna 2001 tulevaisuudentutkija lupasi kirkolle tiukkoja aikoja, koska monet "luterilaisuuteen palauttavat mekanismit" kuten kirkkoon kuulumisen ja kansalaisuuden välinen side olivat hajoamassa.
Kirkosta eroamisen huippuvuosien alla harva kirkonmies otti varoitukset todesta. Tänään tulevaisuusvisioita kuunnellaan kirkossa henkeä pidätellen.
"Kirkon tulevaisuus on valoisampi kuin luulemme", Halava yllättää.
Halavan mukaan arvotutkimuksista näkyy nyt selvästi, että kulutuskeskeinen tapa etsiä hyvää elämää on murtumassa. Muutos alkoi vuosina 2005–2010.
"Ihmiset alkavat hiljalleen ymmärtää, että materiaalisen hyvän kasvattaminen ei ole enää tulevaisuutta enempää ihmiskunnalle kuin Suomelle. Tämä pohjustaa uutta vaihetta, jossa immateriaalisuus, henkisyys ja hengellisyys ovat nykyistä vahvemmassa asemassa."
Lähitulevaisuutta on Halavan mukaan sekin, että suomalaiset ”luovat itse kirkkonsa” ja haastavat kirkon perinteisiä toimintatapoja. Siltaa hengellisyyteen rakennetaan entistä vahvemmin arkisen kokemuksen suunnalta.
"Seuraavien 15 vuoden aikana näemme, että ihmiset ottavat kirkon uudestaan käyttöön. Todennäköisesti tämä tarkoittaa uudenlaisia kokoontumisen muotoja. Hengellinen yhteys voi rakentua vaikka kasvatuskeskustelun tai puunhakkaamisen ympärille."
Kuka?
Ilkka Halava, 53, on tulevaisuustutkija, valmentaja ja ikuinen kapinallinen. Perheeseen kuuluvat vaimo Heli, poika ja kaksi tytärtä.
Missä?
Lavan takaosassa, esiripun suojissa ennen esittelykuulutusta ja yleisön eteen astumista. Se suljettujen silmien hetki, jonka jälkeen avautuu mahdollisuus vahvaan vuorovaikutukseen, räjähdysvoimaiseen ajatteluun ja suuntaa muuttaviin oivalluksiin.
Miksi?
Toisten ihmisten palveleminen sillä, mitä parhaiten teet, on tärkeintä elämässä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Digiaika mullistaa myös kirkon
AjankohtaistaTulevaisuudentutkija Ilkka Halavan mielestä kirkon pitää johtaa yhteiskunnan muutosta. Ihmiskäsityksen korjaamisella on kiire.