Espoon seurakunnat esittelevät uutta strategiaansa helmikuussa.

Ajankohtaista

Digiaika mullistaa myös kirkon

Tulevaisuudentutkija Ilkka Halavan mielestä kirkon pitää johtaa yhteiskunnan muutosta. Ihmiskäsityksen korjaamisella on kiire.

14.02.2017 10:30
Taneli Kylätasku

Elämme keskellä tuotantotapojen muutosta, jonka avainkäsitteitä ovat digitalisaatio, automaatio ja robotisaatio. Vuoteen 2030 mennessä suuri osa tuotannollisesta ja suorittavasta työstä siirtyy ihmisiltä koneille.

Tulevaisuudentutkija ja valmentaja Ilkka Halava uskoo, että muutos avaa kirkolle uusia mahdollisuuksia, kunhan kaksi tärkeää periaatetta ymmärretään ajoissa.

– Digitalisaatio irrottaa tuottavuuden materiasta ja seinistä sekä aiheuttaa vallan siirtymisen järjestelmiltä ihmisille, Halava kiteyttää.

Päättyvälle aikakaudelle on Halavan mukaan tyypillistä se, että ihmiset menivät tuotteiden ja palvelujen luokse. Tulevaisuudessa palvelut ja tuotteet viedään sinne, missä ihmiset ovat. Kirkko joutuu siis kohtaamaan pohjimmiltaan filosofisen kysymyksen: kumpi liikkuu, vuori vai Muhammed?

– Tulemme aikaan, jossa seinien merkitys ei ole enää suuri. Emme enää tee asioita niitä varten nimetyissä rakennuksissa.

Halava käyttää jääkiekkoa esimerkkinä uudenlaisesta lähestymistavasta.

– Jos ihminen haluaa kysyä mitä tahansa jääkiekosta, asia on tehty äärimmäisen helpoksi. Mutta sen, joka on kiinnostunut kristinuskosta, pitää mennä kirkkoon tai kappeliin, eli tulla sellaiselle reunalle, josta kirkko näkyy.

Yhteiskunta ei kestä edessä olevaa murrosta, jos ihmisten identiteetti rakentuu työn varaan.

Ilkka Halava

Katsastuskonttorista mallia

Vallan siirtyminen järjestelmiltä ihmisille näkyy esimerkiksi siinä, miten autojen katsastaminen on muuttunut.

– Ennen katsastuskonttori oli paikka, jossa kansalainen koki oman pienuutensa. Nyt auton katsastaminen on palvelutapahtuma, jossa kuljettajaa neuvotaan ja konsultoidaan.

Toisin sanoen monologi on korvautunut kuljettajan ja katsastusinsinöörin dialogilla. Halava kysyy, voisiko samankaltainen muutos tehdä hyvää kirkon jumalanpalvelukselle.

Halava haastaa luterilaista kirkkoa pohtimaan omaa rooliaan murroksessa. Viettääkö Reformaation juhlavuotta maltillinen, jäsenmäärästään huolestunut kirkko, joka raahautuu muutoksen perässä? Vai onko kirkolla rohkeutta olla kansanliike, joka ohjaa yhteiskunnan tulevaisuutta?

Halavan mielestä tulevaisuuden ohjaaminen on kirkolle sisäänrakennettu tehtävä.

– Jos joku voi huonommin kuin muut, kristittyjen tehtävänä on mennä auttamaan. Tämä ei tarkoita vain diakoniatyötä, jonka vastuulle yhteiskunta jättää mielellään erilaisia pulmia. Kirkon pitää myös haastaa valtarakenteita.

Ihmisarvo ei voi nojata työhön

Halava tähdentää, että suomalainen yhteiskunta on yksi maailman parhaiten toimivista. Se ei kuitenkaan kestä edessä olevaa murrosta, jos keskeistä valuvikaa ei korjata.

Kyse on vallitsevasta ihmiskäsityksestä, joka on Halavan mukaan teknis-rationaalinen. Toisin sanoen ihminen nähdään arvokkaana vain siinä tapauksessa, että hän on toimelias ja tuottava eli huoltosuhteen ”hyvällä puolella”.

– Tähän kysymykseen pitää nyt havahtua. Yhteiskunta ei kestä tilannetta, jossa ihmisten identiteetti rakentuu työn varaan, mutta tarjolla olevat työn rakenteet eivät anna pohjaa, johon ihmiset voivat kiinnittyä.

Halavan mielestä kirkon pitää haastaa työhön nojaava ihmiskäsitys armoon perustuvalla kristillis-humanistisella ihmiskäsityksellä. Siinä ihmisarvo kuuluu jokaiselle.

– Kirkon ihmiskäsityksen pitää olla mielekäs sekä kristityn että uskomattoman kannalta, Halava painottaa.

Totta kai jääkiekosta on helpompaa saada tietoa kuin elämän syvistä kysymyksistä.

Stig Kankkonen

Saarnatuolista tablettiin

Espoon yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Stig Kankkonen tarttuu Halavan ajatukseen kristillisen ihmiskäsityksen mahdollisuuksista.

– Yhteiskunta mittaa ihmisen arvoa sen mukaan, mitä hän tuottaa ja kuluttaa. Tässä ympäristössä armon käsitteellä on valtavan suuria mahdollisuuksia. Kirkko voi tarjota ihmiselle turvallisen paikan, jossa tämä saa olla ihminen ja saa anteeksi, kun pyytää.

Kankkonen purkaa Halavan ajatusta muutoksen johtamisesta kysymällä, millaista muutosta ihmiset tarvitsevat.

– Olisi suuri muutos, jos elämän tahti hiljenisi ja ihmisellä olisi aikaa kuunnella itseään ja myös sitä, mitä lähimmäinen tarvitsee. Jos kyse on tällaisesta muutoksesta, silloin kirkko ei vain voi, vaan sen täytyy olla muutoksen eturivissä, Kankkonen linjaa.

Espoon seurakunnat julkaisivat helmikuun alussa yhteisen strategian ja viestintäohjelman vuosille 2017–2021. Strategian mukaan kirkon puhe Jumalasta ja teot ovat rohkeita, monipuolisia ja yllättäviä.

Kankkonen havainnollistaa kirkon viestintää kahden kysymyksen avulla: mitä kommunikoidaan ja miten. Viestinnän tapa voi muuttua paljonkin, mutta viestin keskeinen sisältö on muuttumaton.

– Uudessa maailmassa joudumme pohtimaan, miten voimme kommunikoida kirkon ikuisen sanoman modernilla tavalla niin, että se sopii tablettiin ja älypuhelimeen. Uskon kuitenkin, että myös saarnatuoli on edelleen tärkeä paikka.

Jääkiekko ja elämän tarkoitus

Kankkosen mielestä kirkon viestinnän vertaaminen jääkiekkoon ei toimi. Esimerkiksi hengellisistä asioista keskusteleminen sosiaalisen median foorumeilla menee helposti pieleen.

– Totta kai jääkiekosta on helpompaa saada tietoa kuin elämän syvistä kysymyksistä. Kun ihminen haluaa pohtia elämän tarkoitusta ja suhdettaan Jumalaan, siinä tarvitaan yleensä kasvokkain tapahtuvaa keskustelua. Eivät nämä ole twiittiasioita.

Viestintää suuremmaksi haasteeksi Kankkonen nostaa sen, että kirkon sanomaa ei koeta kiinnostavaksi. Espoon seurakuntien strategian mukaan lähivuosien trendejä ovat muun muassa kristillisen kotikasvatuksen väheneminen sekä kristillisen tiedon ja tapakulttuurin oheneminen.

Muutoksen ytimessä on Kankkosen mukaan kasteen merkityksen hämärtyminen.

– Tässä kirkon pitää kiinnittää huomiota jokaiseen lenkkiin ja katsoa, toimiiko se. Meidän pitää kertoa suomalaisille uudella tavalla, mitä kristinusko on.

Asenteet muuttuvat vain arjessa

Stig Kankkonen muistuttaa, että ihmisten hengellisyyden kaipuu ei ole kadonnut mihinkään, vaan on jopa yllättävän vahvaa.

– Samaan aikaan kuitenkin yhteiskunnan henki tuntuu suvaitsevan kaikkea muuta kuin kristinuskon sanomaa. Jos sanot uskovasi Jeesukseen ja pelastukseen, se herättää heti kielteisiä mielikuvia.

Asenteisiin voidaan Kankkosen mukaan vaikuttaa vain olemalla mukana ihmisten arjessa.

– Tarkoitan fyysistä mukana olemista siellä, missä ihmiset liikkuvat. Tämä on erittäin suuri haaste. Kun Espoon kaupunkirakenne keskittyy metron ympärille, joudumme pohtimaan uudestaan, missä kirkko on läsnä tilojen muodossa.

Ilkka Halavan mielestä vetovoiman puute nousee osaltaan siitä, että kirkkoa pidetään itsestään selvänä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kirkon hyvää työtä arvostetaan laajasti, mutta seurakuntavaalien äänestysprosentti jää pieneksi.

– Uskon, että tähän tulee muutos nyt, kun muut uskonnot ovat aikaisempaa enemmän näkyvillä. Suomalaiset alkavat vähitellen ymmärtää kirkkoa ja kristinusko lakkaa olemasta tapettia.