– Kun muistaa elää joka päivä, ei tarvitse etsiä muutosta, näyttelijä-ohjaaja Kai Lehtinen sanoo.
Kova isku
Pojan kuolema opetti Kai Lehtiselle, mitä on ikävä.
Näyttelijä-ohjaaja Kai Lehtisen, 54, verstaan ikkunan edessä on höyläpenkki. Ovenpielestä katsoo esikoispoika Eemun kuva. ”Poikani poloinen on syntynyt!” julisti Lehtinen esikoisen syntymän jälkeen. Isän riemu oli suuri.
Lehtisellä on kuusi lasta. Jokaisen lapsen syntymä on ollut iso muutos hänen elämässään. Runsas viisi vuotta sitten 18-vuotias Eemu menehtyi tulipalossa. Se on ollut Lehtisen elämän suurin muutos.
– Niin kovan iskun saaneena elämä syvenee väistämättä. Olen oppinut ihmisenä olemisesta, mutta hinta siitä on ollut kohtuuttoman kallis.
Surun alkuvaiheessa saatu ystävien tuki oli korvaamaton. Tuosta ajasta Lehtinen oppi, mitä ystävät ovat, mihin niitä tarvitaan ja minkälainen ystävä hän haluaa itse olla. Lehtisen mukaan Eemun kuoleman jälkeen asiat menivät elämässä ”aika tavalla oikeaan järjestykseen”. Moni aiemmin merkityksellinen asia tuntuu nyt vähäpätöiseltä, kuten esimerkiksi parisuhteen pienet nahinat.
Koko elämä on Lehtisen mukaan yhtä muutosvoimaa, jos vain uskaltaa elää.
– Ihminen kaipaa ja pelkää muutoksia. Ne tuovat tullessaan hyviä ja huonoja asioita, mutta niistäpä sitä oppii elämään.
Hänen mielestään ihmisten pitäisi uskaltaa elää sellaista elämää kuin he haluavat.
– Sopiva annos luovaa hulluutta on ihmiselle hyväksi. Lapsia pitäisi kannustaa, mutta ei yllyttää, toteuttamaan sellaisia luovasti hulluja projekteja, joista he nauttivat, Lehtinen sanoo.
Yksi esimerkki tällaisesta projektista on hänen nuoremman poikansa vanhasta Wartburg-merkkisestä autosta rakentama sauna. Yhtenä vuonna sama poika pakkasi kaverinsa kanssa mopot junaan, matkusti junalla Kolariin ja ajoi sieltä mopolla Norjaan ja takaisin.
Eemun menettämisen jälkeen Lehtinen on halunnut keskittyä tärkeisiin asioihin. Sellaisia hänelle ovat itsestä ja perheestä huolehtiminen ja ihmisyyden ymmärtäminen.
– Ihminen pystyy vaikuttamaan hirvittävän vähään, mutta siihen vähään mihin pystyy, hän pystyy vaikuttamaan valtavasti.
– Tärkeisiin asioihin keskittymisestä voi syntyä rakkautta, ystävyyttä ja ymmärrystä. Ne ovat asioita, joita ei voi tilata netistä.
Nykyisin on jo päiviä, joina Eemu ei käy isän mielessä. Pojan poismeno on kuitenkin läsnä perheessä.
– En tiedä, mitä kaikkea Eemun kuolemasta on seurannut muille lapsille ja mitä he ehkä kantavat sisällään. Toisesta ihmisestä ei voi tietää kaikkea. Toinen ihminen on aina mysteeri.
Aina silloin, kun Lehtinen on oikein surullinen tai iloinen, mieleen nousevat muistot Eemusta. Lehtinen kertoo oppineensa poikansa kuoleman jälkeen, mitä on ikävä.
– Se on hieno asia, jota arvostan ja joka saa joskus jopa hymyilemään. Onneksi ovat muistot ja ikävä, jotka saa pitää mielessään.
Jaa tämä artikkeli: