Kuin leikkiä
Milla Paloniemi piirtää kuvia, joihin on helppo eläytyä.
Moni on sen nähnyt. Se on musta ja piikikäs ja aika ärhäkkä. Se on Milla Paloniemen Kiroileva siili. Ja se on syntynyt Vantaalla.
Muutama vuosi sitten Milla Paloniemi opiskeli Tikkurilassa graafista suunnittelua. Taidehistorian luennolla hän piirteli muistiinpanojensa sekaan kaikenlaista, siilinkin. Kun siilin kuvia alkoi tulla lisää, Paloniemi laittoi niitä nettiin. Siitä alkoi menestystarina, jonka juonenkäänteitä ovat kolme kirjaa, Sarjakuva-Finlandia-palkinto ja kutsu linnanjuhliin.
— En osaa sanoa, miksi ihmiset innostuivat siilistä niin paljon. Ehkä se on tarpeeksi yksinkertainen hahmo, jotta monenlaisten ihmisten on helppo samastua siihen. Minusta se on söpö ja sympaattinen, Paloniemi selittää.
Kiroileva siili on vain yksi hahmo Milla Paloniemen luomassa eläingalleriassa. Vähintään yhtä erikoislaatuinen on esimerkiksi kakkaava hiiri omakustanteena julkaistussa Shit happens -lehdessä. Paloniemen oma Veera-koira puolestaan seikkailee emäntineen Lemmikki-lehden sarjakuvassa. Syksyllä Paloniemeltä ilmestyy Kettu ja minä -kirja, jossa ei kuulemma kiroilla eikä kakita — ja joka ei ole ihan sarjakuvaakaan.
— Eläimet vaan ovat kivempia ja mielenkiintoisempia kuin ihmiset. En ole koskaan osannut kunnolla piirtää ihmisiä. Monia asioita on helpompi käsitellä eläinhahmojen kautta, koska silloin voi leikkiä vastakkainasetteluilla. Minulla on myös tapana verrata ihmisiä eläimiin.
Verrataan sitten. Jos Paloniemi itse olisi eläin, hän olisi kuulemma norpatti — joka saattaisi olla jonkinlainen norpan ja vompatin risteytys.
Mangakilpailun tuomari
Eläimet ja piirtäminen ovat olleet Milla Paloniemelle rakkaita aina. Kotona oli koiria ja kissoja. Eikä hän muista aikaa, jolloin ei olisi piirtänyt.
— Piirsin jatkuvajuonisia tarinoita jo ennen kuin osasin kirjoittaa. Vähän myöhemmin ihailin Lena Furbergin sarjakuvia Hevos-hullussa ja matkin niitä. Silloin myös päätin, että haluan sarjakuvapiirtäjäksi. 8-vuotiaana kävin Joonaksen eli Veikko Savolaisen sarjakuvakurssin. Sieltä saatu kannustus innoitti jatkamaan.
Nyt Paloniemellä itsellään on tilaisuus kannustaa nuoria sarjakuvantekijöitä. Tikkurilan seurakunta järjestää raamattuaiheisen mangasarjakuvakilpailun, jonka arvosteluraadin puheenjohtajaksi Paloniemi on lupautunut.
— En ole mikään manga-asiantuntija, mutta odotan kilpailua mielenkiinnolla. Jos manga innostaa nuoria piirtämään, se on ihan hyvä juttu. Ja niillä porukoilla näkyy olevan tosi kivaa keskenään. Jos olisin samanikäinen, olisin varmaan itsekin hurahtanut mangaan.
Parempaa elämää
Milla Paloniemi miettii, että piirtäminen on hänelle eräänlaista leikkiä. Hän pitää hahmoista, joilla on jokin vahva piirre ja joiden tekemisiin on helppo eläytyä.
— Lapsena päästin itseni piirroshahmojen maailmaan tuntikausiksi. Vieläkin toivoisin pääseväni samanlaiseen tilaan. Nautin piirtämisestä valtavasti, mutta toisaalta en ole koskaan ihan tyytyväinen tekemisiini. Olen itse itseni pahin kriitikko.
Nuoria piirtäjiä Paloniemi kehottaa unohtamaan itsekritiikin.
— Jos tekee mieli piirtää, sen kun piirrät vaan.
Muutenkin hän haluaa kannustaa luovaan itseilmaisuun.
— Se voi olla piirtämistä tai vaikka musiikkia tai tanssia, pääasia että käsittelee asioita jollakin tavalla. Uskon, että se tekee elämästä parempaa.
Paloniemi sanoo itse olevansa nyt sellaisessa elämänvaiheessa, jossa olisi helppo jämähtää paikoilleen. Opinnot ovat ohi, ja Kiroileva siili kysytty ja suosittu.
— En halua ottaa siilistä kaikkea irti, ja on kausia, ettei siilihahmo huvita minua yhtään. Mutta kun tekee välillä ihan muuta, on taas kiva palata tekemään siiliä. Enkä ole halunnut antaa sitä mainoskäyttöön. Poikkeus oli Luontoliiton kampanja, joka tuntui tärkeältä.
— Yritän elää mahdollisimman täyttä elämää ja kokea paljon. Se tukee myös piirtämistä. Haluaisin reissata ja nähdä maailmaa. Ja joskus vielä haluan muuttaa maalle ja pitää eläimiä. Lampaita, kissoja, koiria, kaikkea.
Mangakilpailu päättyy 8.5. Kilpailuohjeet osoitteessa www.vantaanseurakunnat.fi/tikkurila.
Jaa tämä artikkeli: