Kuva: Timo Saarinen ja Kirkon kuvapank
Kuinka piispaksi tullaan?
Piispat ovat joskus olleet aika kilttejä lapsia.
Jos haaveissa kangastelee piispanura, Jaakko Heinimäen toimittamasta kirjasta Piispanpolku 10 (Kirjapaja 2015) voi tarkistaa, kuinka nykyiset piispamme sen tekivät. Uraputkensa voi aloittaa valitsemalla oikeat vanhemmat eli syntymällä pappis- tai jopa piispasukuun, mutta välttämätöntä se ei ole. Niin kuin ei enää miessukupuolikaan.
Joka tapauksessa ansioluettelon kokoaminen alkaa viimeistään kasteesta. Ennen kouluikää on mielellään ehdittävä oppia iltarukous ja käytävä pyhäkoulua. Myöhemmin istutaan uskonnontunneilla, käydään seurakunnan kerhossa ja seurakuntanuorissa, päästään ripille ja toimitaan isosena. Vasta sen jälkeen edetään teologian opintoihin, ja sitten se onkin menoa.
Joillekin reitti on ihan selvä. "Huomasin jo ennen murrosikääni olevani ’pieni teologi’", kirjoittaa Oulun piispa Samuel Salmi. "Kirkko ja hautausmaa kiinnostivat jostakin syystä pientä poikaa", muistelee puolestaan Espoon piispa Tapio Luoma.
Piispat ovat olleet kilttejä jo pienestä asti. Mikkelin piispa Seppo Häkkinen tosin varasti isältään rahaa karkkiostoksiin, Tampereen Matti Repo kuunteli Pink Floydia ja Kuopion Jari Jolkkonen laitettiin jäähylle niin seurakunnan päiväkerhosta kuin koulun uskonnontunneiltakin.
Jaa tämä artikkeli: