Kuinka selvitä kiusaamisesta, laulaja Saara Aalto?

Kuinka selvitä kiusaamisesta, laulaja Saara Aalto?

Saara Aalto tietää, kuinka syvälle koulukiusaamisen jäljet painuvat. Mutta olemalla sinnikkäästi ja aidosti oma itsensä, pääsee toteuttamaan unelmiaan, Aalto rohkaisee.

https://www.youtube.com/watch?v=l5jiJku9sT8

Saara Aalto oli ehkä tavallista innokkaampi koululainen. Kaikki aineet olivat mielenkiintoisia, kaikessa oli paljon kiinnostavaa kyseltävää. Ykkösluokan päätteeksi Aalto vaihtoi suoraan kolmosluokalle. Pientä puheliasta tyttöä eivät kaikki luokkatoverit hevillä sulattaneet.

”Olin silloin sellainen kuin nykyäänkin, hirveän helposti innostuva ja yritteliäs. En ole koskaan osannut peitellä sitä puolta itsestäni. Olin aika paljon äänessä ja tykkäsin keskustella opettajien kanssa. Ja kaiken lisäksi halusin vielä laulaa ja esiintyä”, Saara Aalto kertailee.

”Siinä oli varmaan paljon elementtejä, jotka herättivät muissa kysymyksen, että miten tuo on tuollainen? Että miten se uskaltaa olla tuollainen? Olin ehkä sellainen helppo kiusaamisen kohde.”

Saara Aalto piti sinnikkäästi kiinni omista unelmistaan ja harrastuksistaan, mutta kaveripiirien ulkopuolelle jättäminen jätti syviä jälkiä. Kiusaaminen alkoi koulun alaluokilla ja jatkui vielä yläkoulussakin.
 

Ja tietysti aina esitysten jälkeen minulle jaksettiin huudella, että olipa taas paska laulu."
 

”Sellainen hiljainen kiusaaminen on kauhean tehokasta. Se on sellaista kelpaamattomuuden osoittamista joka käänteessä niin välitunnilla kuin koulun jälkeenkin. En koskaan kuulunut mihinkään porukkaan”, Aalto summaa.

”Ja tietysti aina esitysten jälkeen minulle jaksettiin huudella, että olipa taas paska laulu. Se oli sellaista kyräilyä, kuiskuttelua ja selän takana puhumista. Totaalista ulkopuolelle jättämistä.”

Viidennellä luokalla Saara Aalto vaihtoi koulua.

”Ajateltiin, että voisin aloittaa puhtaalta pöydältä.”
 

Pelastusrenkaana perhe ja harrastukset

Onneksi oli harrastukset ja kannustava koti.

”Silloin ei vielä ollut somea. Voin vain kuvitella millaista kiusaaminen on nykyään. Siihen aikaan saattoi kuitenkin lähteä koulusta ja se kiusaaminen jäi sinne”, Aalto miettii. 

”Kun menin harrastuksiini, pianotunnille tai kuoroon tai tanssitunnille, tiesin kyllä, että ne muut nuoret siellä kylillä hyörivät ja pyörivät. Mutta tietyllä tapaa minun ei tarvinnut välittää siitä. Sain sulkea ne pois mielestä.”

Kylillä notkuminen ei olisi kiinnostanutkaan.

”Mutta jotenkin ihminen yleisesti kaipaa silti sitä hyväksyntää. Olin tosi kiitollinen, että koulun jälkeen oli olemassa maailma, jossa minua kannustettiin ja josta sitä hyväksyntää sain.”

Kotona harrastuksia pidettiin tärkeinä.
 

Olen hirveän kiitollinen, että en ole alkanut pelätä.”
 

”Meillä oli kotona mahtava meininki. Sain sata prosenttista kannustusta kotoa harrastuksiini.” Aalto kertoo.

”Tulen velkajärjestelyperheestä ja koko lapsuuteni ajan meillä oli rahat tosi tiukilla. Vanhempani menettivät aikoinaan käytännössä kaiken, mutta silti käyttivät kaiken liikenevän ajan ja vähät varansa siihen, että me lapset saimme harrastaa. Se on ollut tosi ihana asia.”

Viisivuotiaana ensimmäiset sävellyksensä luonut Aalto sai lähipiiriltään pelkkää tsemppiä.

”Esimerkiksi ensimmäiset englanninkieliset laulut kirjoitin heti, kun opin vähänkään koulussa englannin kieltä. Mutta nekin varhaiset biisit olivat vanhempieni mielestä tietenkin uskomattoman hienoja”, Saara Aalto nauraa.

”Olen aina kokenut olevani kotona hyväksytty, saanut olla just sellainen kuin olen.”

Se kokemus on kantanut aikuisuuteen asti.

”Minun ei ole tarvinnut alkaa epäillä itseäni.  Ja varsinkin tässä ammatissa – olen hirveän kiitollinen, että en ole alkanut pelätä.”

Kiusaamistakin kotona käsiteltiin. Opettajavanhemmat osasivat epäillä, ettei koulussa ole kaikki kunnossa.

”Ja he kyllä yrittivät auttaa. Mutta luulen, etten kertonut heille miten pahalta tilanne oikeasti tuntui. Oli helpompaa sanoa, että ei se mitään, kun minullahan on musiikkini ja muut harrastukseni.”

”Mutta kyllä se tuntui, en vain uskaltanut edes tuntea niitä tunteita silloin.”

Mahdottomiin saa uskoa! "Oma perheeni on siitä hyvä esimerkki: setäni on taikuri, serkkuni on Suomen ainoa naisvatsastapuhuja ja pikkuveljeni elättää itsensä pelaamalla nettipokeria. Eiväthän nekään mitään perinteisiä, koulun tarjoamia ammattivaihtoehtoja ole", Saara Aalto nauraa.

Vanha epävarmuus nousee pintaan

Pitkään Saara Aalto ajatteli selvinneensä kauan jatkuneesta kiusaamisesta melko vähin traumoin.

”Vasta aikuisena olen alkanut ymmärtää miten laajasti kiusaaminen minuun vaikutti ja millaisia jälkiä siitä on minulle jäänyt. Ja miten se on piilevällä tavalla myös vaikuttanut siihen, millaiseksi lopulta olen kasvanut.”

Uudet sosiaaliset tilanteet saattavat yhä tuntua vaikeilta.  

”Minulle on luontevampaa puuhailla yksin ja tehdä kaikkia työjuttuja kuin lähteä vaikka joihinkin bileisiin tai tutustumaan uusiin ihmisiin. Silloin herää aina se vanha epävarmuus, että ehkä minua ei oikeasti halutakaan paikalle. Uusiin ihmisiin on vähän vaikea luottaa.”

”Ja eihän minulla ole mistään kotibileistä mitään kokemustakaan, kun ei minua nuorena koskaan sellaisiin kutsuttu”, Aalto naurahtaa.

Yksintekemiseen tottuminen on kuitenkin tuonut jotain positiivistakin mukanaan. 

”Ehkä osin sen ansiosta olen nyt urallani tässä.  Omaksuin kyvyn keskittyä täysillä omiin tärkeisiin juttuihini, kuten musiikkiini ja työhöni. Se on myös vahvistanut ajatusta, että voin kulkea ihan omanlaisellani tiellä, ilman että minun pitäisi anella tekemisiini hyväksyntää kaikilta ulkopuolisilta.”

Esimerkillään Saara Aalto haluaa näyttää nuorille, että rohkeasti omaa polkua seuraamalla voi löytää oman näköisen elämän, vaikka muut ympärillä yrittäisivät lannistaa.

”Voi kun nuoret muistaisivat, että jokainen täällä elää omaa elämäänsä varten, myös ne kouluvuodetkin. On sydäntä särkevää, että moni jättää tärkeän osan itsestään käyttämättä ja pimentoon kiusaajien takia”,  Aalto puuskahtaa.

”Ajattele miten hullua se olisi ollut, jos olisin lopettanut biisien tekemisen yläasteella vain sen takia, että jotkut random-tyypit sanovat niiden olevan paskoja biisejä?”

 "Haluan rohkaista ihmisiä uskaltamaan enemmän. Pois turhat pelot! Fiilistellään elämää ja sen lukuisia eri mahdollisuuksia!" Metsäretkellä mukana myös koirat Liisa ja Lilli.

Löydä oma kipinäsi

Viime vuosina Saara Aalto on kiertänyt yläkouluissa puolisonsa Meri Sopasen kanssa. He haluavat rohkaista nuoria etsimään ja seuraamaan omia unelmiaan.

”Yritän muistuttaa, että koulukin on vain yksi vaihe elämässä. Se ei ole lopullista, vaikka se siltä voi tuntua. Jos vain jaksaa luottaa omaan näkyynsä ja niiden vaikeiden aikojen yli – niin kyllä ne omat tärkeät ihmiset ja oma paikka maailmassa löytyvät.”

Ja vaikka koulusta ei ystäviä löytyisi, se ei tarkoita, etteikö niitä voisi myöhemmin löytää.

”Ja hei, ethän sinä edes haluaisi oikeasti hengata niiden koulukiusaajatyyppien kanssa”, Aalto huudahtaa. ”Kun olet oma itsesi, löydät juuri itsellesi sopivia ihmisiä. On muitakin, jotka juuri nyt etsivät, että missä olisi ne oikeat tyypit juuri minulle.”

Eikä kaikesta tarvitse selvitä yksin. Vertaistuki auttaa. Syviä haavoja voi myös parannella ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Aalto on itse käynyt läpi kolmivuotisen terapian.

”On tosi hienoa, että esimerkiksi Kela myöntää nuorille terapiatukea. Usein on hyödyksi, kun voi rauhassa jutella asioista ja etsiä omia voimavarojaan. Taito kuunnella itseään löytyy, kun saa kiireettä hakea suuntaa.”

 

Me olisimme kansakuntanakin paljon onnellisimpia, jos uskaltaisimme enemmän seurata kutsumustamme."

 

Ihmiset ylipäätään saavat Aallon mielestä aivan liian vähän välineitä oman elämänsä polun valintaan.

”Moni sammaltelee läpi koulun ja päätyy opiskelemaan jotain satunnaista alaa ilman tarkempaa hajua siitä, kiinnostaako se ala oikeasti ollenkaan.”

Saara Aalto ihmettelee, miksei koulu tue nuorten etsintää vahvemmin – ja opeta oppikirjatietojen lisäksi tunteiden käsittelyä ja ihmisten kohtaamista.

”Tuntuu hullulta, että juuri niitä aineita kouluista karsitaan, joiden tuntisisältöön olisi mahdollista saada mukaan yhteishenkeä kohottavia elementtejä ja omaan persoonalliseen itseen tutustumista. Niitä taitojahan me tässä maailmassa tarvitsemme koko ajan enemmän.”

Aaltoa huolestuttaa, että niin moni aikuinenkin on elämänsä kanssa aivan hukassa.

”Jos aina valitsee asioita, jotka ei ole aivan omia, päätyy lopulta kauas aidosta omasta itsestään. Me olisimme kansakuntanakin paljon onnellisimpia, jos uskaltaisimme enemmän seurata kutsumustamme.”

Jokaisella on joku asia, joka saa elämän kipinöimään, Aalto uskoo.

”Olen joillekin nuorille kertonut sen niin, että kun eteen tulee sellainen asia,  josta oikeasti innostuu –  on se sitten mitä vaan, vaikka kivien asettelua –  niin pidä siitä kiinni. Tee sitä lisää, syvenny ja uskalla!”

Apua koulukiusatulle

Älä jää yksin! Kerro kiusaamisesta koulussa ja kotona. Apua voi saada myös netistä ja puhelimitse.

Kirkon keskusteluapu, Palveleva puhelin:

  • suomeksi 01019 0071 su-to kello 18-01, pe ja la kello 18-03

  • ruotsiksi 01019 0072 joka ilta kello 20-24

Kirkon chat-palvelu Facebookissa, arkisin kello 12-20

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Nuorten netti

Lasten ja nuorten puhelin 116111, ma-pe 14-20, la-su 17-20

Mielenterveyden keskusliitto, lapset ja nuoret

Nuorten kriisipiste, päivystyspuhelin 045 341 0583 ma 09-11, ti-to 09-12


 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi