Aseman Lapset kehittää mallia vaikeiden koulukiusaamistapausten selvittämiseen – koulu ei voi ummistaa silmiään vapaa-ajan kiusaamiselta
Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan seitsemän prosenttia alakoululaisista ja kuusi prosenttia yläkoululaisista kertoi kokevansa viikoittain kiusaamista.

Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan seitsemän prosenttia alakoululaisista ja kuusi prosenttia yläkoululaisista kertoi kokevansa viikoittain kiusaamista.

Aseman Lapset kehittää mallia vaikeiden koulukiusaamistapausten selvittämiseen – koulu ei voi ummistaa silmiään vapaa-ajan kiusaamiselta

K-0-hankkeen kohteeksi otettiin tapaukset, joissa mukana oli jo poliisi. Kiusaamista lähdettiin ratkomaan laaja-alaisella yhteistyöllä, johon kerättiin osapuolet, koulu, vanhemmat ja eri viranomaiset.

Vaikka kiusaamisen aiheuttama inhimillinen kärsimys on kaikkein raskain asia, yhteiskunnassa ratkaisee usein raha. Aloitetaan siis rahasta. Millaista säästöä yhteiskunta saavuttaisi sillä, jos kiusaamista kouluissa saataisiin kitkettyä?

– Jos haluaa laskea koulukiusaamisen kustannuksia pahimmissa tapauksissa, voi soittaa vaikka sairaalakoulun rehtorille ja kysyä, montako oppilasta siellä on kiusaamisen takia, sanoo Aseman Lapset -järjestön K-0-hankkeen hankepäällikkö Heikki Turkka.

Turkan mukaan noin puolella sairaalakoulujen oppilaista on taustalla myös koulukiusaamista. Jos lapsi on sairaalajaksolla, sen hinta on 1 310 euroa päivässä.

– Me laskimme yhdessä tapauksessa, että nuori oli tullut maksamaan Helsingin kaupungille 1,4 miljoonaa euroa siihen mennessä, kun yhdeksäs luokka päättyy. Jokainen lapsi, joka pelastetaan koulukiusaamiselta, säästää paljon rahaa yhteiskunnalta, tuumii Turkka.

Suomessa on puhuttu viime kuukausina paljon kiusaamisesta aikuisten maailmassa. Sillä on Turkan mukaan usein juuret koulumaailmassa, lapsuudessa ja nuoruudessa.

– Jos ihminen oppii nuorena mekanismin, että muita alistamalla pärjää itse paremmin, siitä voi tulla toimintamalli myös aikuisena. Kiusaamisen taustalla on usein jokin heikkous tai itsetunto-ongelmia, eikä kiusaaja enää aikuisena välttämättä edes ymmärrä toimivansa väärin. Sitten kun asia nousee esille, voi lopulta syntyä oivallus, että näin ei pidä toimia.

Sovittelutyötä tarvitaan myös aikuisten välillä

Turkka ja hänen työtoverinsa, kouluttaja Ville Koikkalainen, ovat runsaan vuoden ajan toimineet Aseman Lasten K-0-hankkeessa, jonka tavoitteena on löytää uusia keinoja puuttua koulukiusaamiseen.

Turkalla on kokemusta nuorten rikosoirehdinnan sovittelutyöstä ja Koikkalaisella Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnasta, joissa molemmissa kiusaaminen tulee usein esiin nuorten elämäntarinoissa. Turkka toteaa, että koulua ja muuta maailmaa ei voi nykyisin erottaa toisistaan.

Jos haluaa laskea koulukiusaamisen kustannuksia pahimmissa tapauksissa, voi soittaa vaikka sairaalakoulun rehtorille.

– Hankepäällikkö Heikki Turkka

– Osa opettajista on yhä sitä mieltä, että koulun ulkopuolella tapahtuvat konfliktit eivät vaikuta heihin. Mutta ei se ole totta, sillä muun muassa sosiaalinen media luokan WhatsApp-ryhmineen rakentuu koulussa. Jos oppilasta kiusataan koulunalueen ulkopuolella fyysisesti tai somessa, totta kai se vaikuttaa myös koulun arkeen, sanoo Turkka.

Kiusaaminen on kouluissa viime vuosina vähentynyt, mutta sitä esiintyy yhä. Viime vuonna tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan seitsemän prosenttia alakoululaisista ja kuusi prosenttia yläkoululaisista kertoi kokevansa viikoittain kiusaamista, vaikka kouluissa tehdään paljon työtä sen kitkemiseksi.

K-0-hanke pyrkii luomaan uusia tapoja puuttua kiusaamiseen niin, ettei yksikään tapaus jäisi selvittämättä. Ensimmäisen vuoden aikana selvittelyn kohteeksi otettiin 17 tapausta 15 koulusta. Tapaukset olivat vaikeimmasta päästä, sillä ne olivat edenneet jo poliisille.

– Poliisi ja sen ennaltaehkäisevä ryhmä ovat vuosien varrella tulleet meille tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi. Poliisin kanssa pääsimme kouluihin, etsimme kaikki osapuolet ja aloimme luoda verkostoa tapausten selvittämiseksi. Mukaan saatiin myös rikos- ja riita-asioiden sovittelutoimisto. Sovittelutyötä ei tehty pelkästään lasten ja nuorten kanssa, vaan myös aikuisten välillä, vanhempien kesken sekä vanhempien ja opettajien, kertoo Turkka.

Sosiaalista mediaa käytettiin kiusaamiseen

K-0-hankkeeseen liittyy paitsi konkreettinen toiminta, myös tutkimus. Näin saadaan tietoa siitä, miten monialainen verkostotyö toimii ja minkälaisia työvälineitä siinä tarvitaan. Hanke on saanut rahoitusta ME-säätiöltä ja opetus- ja kulttuuriministeriöltä, ja sen avulla löydettävien ratkaisujen toivotaan leviävän Helsingistä muuallekin Suomeen.

Kaikki luulevat, että muut hoitavat tilannetta ja oikeasti sitä ei hoidakaan kukaan.

– Tutkija Noora Hästbacka

Nuorisotutkimusverkoston tutkija Noora Hästbacka osallistuu K-0-hankkeeseen. Hän käsittelee kirjassaan Monialainen verkostotyö ja koulukiusaaminen tarkemmin kahta tapausta. Hänen mukaansa ne tekevät näkyviksi, millaisia osapuolia ja tekijöitä kiusaamistilanteissa on ja miten tilanteet pääsevät laajenemaan niin vaikeiksi.

– Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki kiusaaminen ei täytä rikoksen tuntomerkkejä tai ei tule ilmi koulussa. Suurin osa tapauksista kuitenkin selvitetään siellä, sanoo Hästbacka.

Toinen kirjassa tarkemmin selostettu tapaus liittyy alakouluun ja toinen yläkouluun. Alakoulun tapauksessa kiusaaminen oli kestänyt kahden vuoden ajan ja koulu oli selvitellyt asiaa monin tavoin. Vanhemman epätoivo meni niin pitkälle, että hän ohjeisti lastaan puolustautumaan vaikka nyrkein. Toisten lasten vanhemmat näkivät tilanteen toisin, luokka oli sekaisin ja välit vanhempien ja koulun välillä poikki. Yläkoulun tapauksessa taas kiusaamiseen liittyi seurustelun päättyminen ja siinä käytettiin erityisesti sosiaalista mediaa. Lopulta nuori yritti ratkaista asian hakemalla koulun ulkopuoliset kaverinsa pahoinpitelemään tekijän. Molemmat tapaukset päätyivät poliisille.

Kokonaisuus ei ole kenenkään hallussa

Häsbackan mukaan vaikeat kiusaamistapaukset ovat usein monisyisiä. Vanhempien rooli niiden ratkaisussa on merkittävä, ja luottamuksen rakentaminen on tärkeää. Ammattilaisten roolit taas ovat pirstaleisia, eikä tieto muun muassa vaitiolovelvollisuuden vuoksi kulje. Tämä johtaa siihen, että kokonaisuus ei ole kenenkään hallussa.

– Pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että kaikki luulevat, että muut hoitavat tilannetta ja oikeasti sitä ei hoidakaan kukaan, Hästbacka kiteyttää.

Aseman Lasten hanketyöntekijät toivat tilanteeseen ulkopuolisen asiantuntija-avun, jonka varaan lähdettiin rakentamaan luottamusta ja luomaan kokonaiskuvaa tapahtuneesta. Kriisitilanne pysäytettiin. Selvittelyn jälkeen asiaa vielä seurattiin. Näin pyrittiin ehkäisemään konflikteja.

Nyt Aseman Lapset kouluttavat kahden pilottialueen toimijoita, jotka alkavat kerätä itse vastaavia moniammatillisia ryhmiä kouluissa ja nuorisotyössä. Ryhmän vastaava voi oikeaan aikaan ottaa yhteyttä poliisiin, sovitteluun, sosiaalitoimeen ja lastensuojeluun. Aseman Lasten rooli on enemmän konsultin rooli. Pilottialueita ovat Helsingin Kannelmäki ja Lohja. Helsingissä koulukiusaamisen puuttuminen on apulaispormestari Pia Pakarisen mukaan keskeinen strateginen tavoite.

Korjaus 6.4. kello 8.45: Noora Hästbackan nimi oli aiemmin väärin Noora Bäckman.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi