Kuinka vantaalainen?
Ahti Takojan, 74, isä katosi talvisodassa
20 % Valkealalainen
Isäni katosi talvisodassa ennen syntymääni. Asuimme äidin kanssa hänen vanhempiensa luona. Se oli pelastuksemme. Aika oli äidille erittäin vaikeaa. Vaarini ansiosta minua ei lähetetty sotalapseksi.
20 % Voikkaalainen
Aloitin koulun Voikkaalla. Minua kiusattiin koulussa orpouteni takia. Odotimme isää vuoteen 1956 asti, jolloin viimeiset sotavangit palasivat. Isäni entisellä työpaikalla säästettiin minulle rahaa. Pääsin sinne töihin. Asuimme äidin kanssa pitkään kaksin. Olin jo parikymppinen, kun äiti avioitui uudelleen. Vaimoni tapasin tansseissa. Asuimme ensin Kouvolassa, sitten Karhulassa ja Helsingissä.
60 % Havukoskelainen
Olemme asuneet 42 vuotta samassa asunnossa Havukoskella. Tein työurani autoalalla. Jäin eläkkeelle työnjohtajan tehtävistä. Meillä on kolme lasta ja kuusi lastenlasta. Sotaorpoudesta vaiettiin pitkään. Itse aloin purkaa asiaa vasta vanhemmiten. Olen mukana Pääkaupunkiseudun Sotaorpojen Vantaan alueryhmässä. Viime vuonna me sotaorvot saimme sotaorpo-merkin ja valtiovallan kunnianosoituksen.
Jaa tämä artikkeli: