Kuinka vantaalainen?
Nikolai Juonolainen, 78, on inkeriläinen paluumuuttaja
100 % suomalais-inkeriläinen
”Vietin osan lapsuudestani äidin ja isoveljen kanssa siirtoleirillä Virossa, evakkona Suomessa ja Neuvostoliittoon palauttamisen jälkeen Siperiassa. Äitini toimi kansanparantajana. Sain myös pikkusiskon. Molemmat sisarukseni asuvat nyt Suomessa.
Kun olin 11-vuotias, tätini vei minut Viroon töihin. Nousin ylös viideltä aamulla kantamaan vettä. Vein lehmät aamulla ulos ja toin ne illalla takaisin. Palasin kotiin puolen vuoden kuluttua vahvana poikana mukanani suurimoita, läskiä ja sata ruplaa.
Olen työskennellyt tutkimus- ja opetustehtävissä. Tulin Suomeen vuonna 1990. Sain heti töitä konevuokraamosta. Sen jälkeen olin talonmiehenä Vantaan kaupungilla eri paikoissa. Myöhemmin toimin Mikkolan koululla Korsossa aamuisin talonmiehenä ja iltaisin vahtimestarina. Eläkkeelle jäätyäni ohjasin poikakerhoja. Olen asunut Mikkolan kodissani 17 vuotta. Poikani asuu Venäjällä, tyttäreni Norjassa. Harrastan runojen kirjoittamista ja maalaamista.”
Jaa tämä artikkeli: