Kuinka vantaalainen?
Méri Castrén, 96, kävi lapsena Tuomelan koulua
100 % vantaalainen
Isäni oli nurmijärveläisen Numlahden kartanon seppä. Hänet ammuttiin vuonna 1918, vaikka hän ei ollut osallistunut sisällissotaan. Äiti lähti Helsinkiin ompelijaksi ja minä menin mummon luo Fagervikiin. 6-vuotiaana muutin äidin kanssa Hämeenkylään. Kävin Tuomelan koulua, joka toimi siihen aikaan hirsirakennuksessa. Kun äiti pääsi Backaksen kartanolle karjanhoitajaksi, saimme kodin kartanon työväenasunnoista.
Kävin kauppakoulun. Tapasin puolisoni, kun hän tuli puutarhuriharjoittelijaksi Backaksen kartanolle, jossa minäkin työskentelin. Olin 19-vuotias, kun meidät vihittiin Pietarsaaressa. Sieltä muutimme Helsinkiin ja myöhemmin Vantaalle Koivuvaaraan.
Mieheni kuoltua luovuin omakotitalosta. Muutin vuonna 1980 Pähkinärinteeseen. Eläkkeelle jäin lääkevalmistaja Orionin palveluksesta. Minulla on kaksi poikaa, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia. Muutin syyskuun alussa Kaunialan sairaalaan, josta Vantaan kaupunki tarjosi minulle paikan. Yöt kotona alkoivat tuntua turvattomilta. Täällä on turvallista.
Jaa tämä artikkeli: