Kun lasta pelottaa

Kun lasta pelottaa

Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu erilaisia pelkoja. Niiden taltuttamiseen auttaa aikuisen tuki.

Pieni vauva vierastaa. Leikki-ikäinen pelkää pimeää ja mörköjä ja kouluikäistä voi huolestuttaa oma ja läheisten terveys. Teini-ikäinen saattaa pelätä kaveriporukan ulkopuolelle jäämistä.

— Eri-ikäiset lapset pelkäävät erilaisia asioita. Pelot kuuluvat elämään ja lapsen normaaliin kehitykseen. Peloilla on myös ihmistä suojaava tehtävä. Peloton tila ei ole tavoite, Mannerheimin Lastensuojeluliiton palvelevien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki-Alasara kertoo.

Lasten kokemiin pelkoihin vaikuttavat myös temperamenttierot.

— Länsimaissa pelkoa on pidetty usein heikkouden merkkinä, ja lapsen pelot voivat aiheuttaa vanhemmassa häpeän tunteita. Pelot saattavat kuitenkin olla osoitus lapsen älykkyydestä ja kehittyneestä ajattelukyvystä, toteaa Pajamäki-Alasara.

Rauhallisesti pelkoa kohti

Monet pelot siirtyvät helposti aikuiselta lapselle. Tällainen pelko voi olla esimerkiksi hämähäkkipelko tai koirakammo. Koiraa pelkäävää lasta ei pidä pakottaa kohtaamaan koiraa. Pelkäävä lapsi tarvitsee aikuisen tukea, ei karaisua. Koirapelon lieventäminen voidaan aloittaa katsomalla lapsen kanssa yhdessä kuvia erilaisista koirista. Vähitellen voidaan siirtyä katsomaan turvallisen etäisyyden päästä tuttua, rauhallista koiraa.

Pelon voittamisessa täytyy edetä lapsen ehdoilla. Lasta ei saa painostaa.

— Pelon tunteessa ei ole mitään pahaa. Lapselle on hyvä kertoa, että häntä saa pelottaa ja että äiti tai isä on vieressä tukemassa häntä. Lasta kannattaa kannustaa huomaamalla hänen pienetkin edistysaskeleensa pelon voittamisessa, Pajamäki-Alasara neuvoo.

Lapset saattavat pelätä myös jotakin, jonka ovat nähneet televisiossa.

— Pelien ja elokuvien ikärajoja täytyy noudattaa ja lisäksi on syytä käyttää omaa harkintaa. Alle kolmevuotiailta kielletty ohjelma ei välttämättä sovi vielä omalle neljävuotiaalle lapselle. Satujen lukeminen on televisiota turvallisempi vaihtoehto, koska silloin lapsi voi itse kuvittaa tarinan mielessään, Pajamäki-Alasara sanoo.

Jos nukkumaanmeno pelottaa, lapsi voi tutkia pimeää lastenhuonetta taskulampun valossa yhdessä turvallisen aikuisen kanssa. Lapsen kanssa voi myös tehdä sopimuksia siitä, miten hän voi toimia, jos yöllä alkaa pelottaa. Voidaan esimerkiksi sopia, että jos lasta alkaa yöllä pelottaa, hän saa tulla äidin ja isän viereen nukkumaan. Lisäturvaa voi tuoda yövalo.

Pajamäki-Alasaran mielestä pelkäävän lapsen tulisi saada nukkua vanhempiensa vieressä.

— Se on kuitenkin ohimenevä vaihe. Eivät lapset ikuisuutta tule vanhempien viereen nukkumaan. Toisaalta suurten katastrofien yhteydessä yläkouluikäisetkin saattavat haluta tilapäisesti nukkua vanhempien vieressä. Sitä ei ole silloin syytä kieltää.

Joskus nukkumaanmenoaikaan ajoittuva pelko saattaa olla lapsen keino saada huomiota vanhemmilta.

— Kannattaa varata aiemmin päivällä aikaa, jolloin lapsi saa vanhemman jakamattoman huomion. Myös samanlaisina toistuvat iltarutiinit helpottavat lapsen nukkumaanmenoa.

Lapsi saa olla lapsi

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimen linjat ruuhkautuvat joka päivä heti, kun puhelinpäivystys iltapäivällä alkaa.

— Viime vuonna noin 150 soittoa koski pelkoja. Suuri osa kymmenistä tuhansista puheluista liittyy lasten turhautuneisuuteen ja tekemisen puutteeseen, mutta emme tiedä, kuinka monen puhelun taustalla on todellisuudessa pelkoja, Pajamäki-Alasara kertoo.

Lasten ja nuorten puhelimeen soitetut puhelut ovat ilmaisia eivätkä ne näy puhelinlaskussa. Vanhemmat eivät tiedä lastensa soitosta auttavaan puhelimeen, ellei lapsi kerro siitä heille. Joskus Lasten ja nuorten puhelimeen on tullut soitto pieneltä koululaiselta, jota pelottaa kulkea yksin koulusta kotiin. Tällöin puhelinpäivystäjä on ”saattanut” lapsen kotiin juttelemalla hänen kanssaan puhelimessa kotimatkan ajan.

Pajamäki-Alasaran mukaan lapsen tulisi saada olla lapsi mahdollisimman pitkään. Näin lapsi saa voimavaroja todelliseen itsenäistymiseen sitten, kun sen aika on.

— Suomalaisessa kulttuurissa on vallalla varhaisen itsenäistymisen ideaali. On kuitenkin aivan normaalia, jos alakoululaista pelottaa olla yksin kotona. Sitä paitsi joissakin maissa alle 12-vuotiaan jättäminen yksin kotiin on kiellettyä, Pajamäki-Alasara sanoo.

Hänen mielestään olisi hyvä, että lapsella olisi aina lähettyvillä joku aikuinen, jonka puoleen hän voi tarvittaessa kääntyä.

— Tässä täytyisi yhteiskunnan tulla vastaan. Kaikki vanhemmat eivät voi olla kotona hoitamassa kouluikäisiä lapsiaan.

Usko ja kuuntele lasta

Lapset käsittelevät kuolemaan liittyviä kysymyksiä tyypillisesti kouluiän kynnyksellä ja uudelleen murrosikäisinä. Kuolema voi olla vaikea aihe myös aikuiselle.

— Kuolemasta kannattaa keskustella lapsen kanssa oman elämänkatsomuksensa mukaisesti. Lapselle voi kertoa esimerkiksi, että minä uskon näin ja mummi taas uskoo toisella tavalla, Pajamäki-Alasara sanoo.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton internetsivuilta löytyvästä työkirjasta löytyy apukeinoja lasten pelkojen työstämiseen kotikonstein. Toisinaan pelkojen taustalla voi olla kriisejä ja elämänmuutoksia, kuten vanhempien avioero, perheväkivalta tai läheisen ihmisen kuolema.

— Ammattiapuun on syytä turvautua silloin, jos lapsen pelko alkaa merkittävästi haitata normaalia elämää tai jos lapsen pelko herättää vanhemmassa suurta huolta. Vanhemman kannattaa luottaa omaan intuitioon.

Kun nuori kertoo peloistaan, on tärkeää, että vanhempi uskoo ja todella kuuntelee, mitä nuorella on kerrottavana.

— Meille soittaa usein nuoria, jotka eivät luota siihen, että läheiset aikuiset voisivat auttaa. Se on huolestuttavaa.

Pajamäki-Alasaran mukaan aikuisten velvollisuus on antaa lapsille kuva maailmasta, joka on hyvä ja turvallinen paikka, ja tällöin aikuisella on hänen mielestään lupa olla myös perusteettoman optimistinen. Jos lapsi pelkää sairastuvansa vakavasti tai joutuvansa onnettomuuteen, hänelle ei pidä vastata, että eihän sitä koskaan tiedä, mitä maailmassa tapahtuu.

— Kun lapsi pelkää, hänelle pitää kertoa, että sinua voi ja saa pelottaa, mutta sinulle ei tapahdu mitään pahaa.

Lapset kertovat peloistaan

”Pelkään pimeää.”

Tyttö, 8

”Pelkäsin 2-vuotiaana pimeää. Pelkään minun sängyn ympärillä olevia tavaroita varsinkin pimeällä. Olen pelännyt koko elämäni kuolemaa.”

Tyttö, 7

”Minä pelkäsin pienenä mörköä, joka oli huoneeni verhon takana. Verhossa oli tummempi kohta. Isäni poisti pelkoni. Hän ehdotti, että menisimme verhon taakse ja hän sammuttaisi valot. Teimme niin ja kuvittelimme olevamme mörköjä ja kuvittelimme, että minä tulin huoneeseen. Olimme ’hirveän kauhistuneita’. En sen jälkeen enää pelännyt mörköä. Paitsi joskus.”

Tyttö, 11

”Korkeat paikat ovat karmivia eikä niihin oikein auta muu kuin silmien kiinni pistäminen. Se tuntuu aina siltä, että lähtee tippumaan ja sitten kuolen. Lentokoneessa se ei tunnu, mutta esimerkiksi maailmanpyörään en ikinä lähde.”

Tyttö, 11

”Mä pelkään kaappia, jos kaapista tulee hirviö. Mä pelkään sairastumista. Pelkoon auttaa, jos mä huudan isii! Ja jos isi ottaa mut isin ja äidin viereen nukkumaan.”

Tyttö, 7

”Pelkään unihalvausta, tosin pelko on lieventynyt jonkin verran. Luin viime kesänä netistä unihalvauksesta. Keräsin tietoa ja minua alkoi pelottaa aina vain enemmän, oli vielä tietysti yö ja mielikuvitus laukkasi tavallista villimmin. Pelko lieveni onneksi, kun äiti vakuutti, etten minä unihalvausta saa.”

Tyttö, 11

”Mua pelottaa vaan kuolema, ei muu. Se on ainoa, mikä mua pelottaa. En tiedä, miksi se pelottaa. Pelkoon auttaa se, että mä unohdan sen.”

Poika, 7

”Minua pelotti ennen vammainen. Pelko lähti, kun näin vammaisen ravintolassa. Aloin pelätä vammaisia, kun näin sen telkkarista. En tykkää siitä, kun näen pahoja unia. Ne on niin pelottavia. Kun näen pahan unen, menen äidin ja isän viereen nukkumaan.”

Tyttö, 7

”Minä pelkään kympistä hyppäämistä. Tai voisihan sieltä hypätä, jos menee ensin uimahyppykouluun ja kerää rohkeutta! Toivon, että uskallan joskus hypätä kympistä.”

Tyttö, 10

”Minä pelkään mereen hukkumista, koska 9-vuotiaana, kun olin kaverini purjelaivalla, menimme mereen uimaan ja joku vahva juttu tarttui minun jalkaani ja rupesi vetämään. En tiennyt, mikä veti minun jalkaani, mutta sitten kaverini huomasi ja auttoi minua.”

Tyttö, 10

”Pelkään pimeää metsää, jos olen yksin, mutta jos en ole yksin, niin silloin en pelkää sitä. Pelkoon auttaa se, että en katso metsään tai se että en jää pitkäksi aikaa metsän viereen. Pelkään metsää vain myöhään illalla, kun on jo pimeää.”

Tyttö, 10

”Minä pelkään pimeää. Pimeässä ei näe mitään eikä tiedä, mitä siellä on. Se auttaa, kun laittaa valot päälle. Minä pelkään hämähäkkejä. Hämähäkit ovat hyönteisiä ja pelottavan näköisiä ja karmivia. Auttaa, jos puhuu jonkun kanssa.”

Tyttö, 11

”Pelkään susia, kun ne voi purra.”

Tyttö, 5

”Mä pelkään sellaisia pienen pieniä olioita, joita voi nähdä vaikka missä. Lavuaareissa ja kaikissa paikoissa. Sitten mä pelkään käveleviä puita. Mä oon nähnyt semmosen ja sillä oli silmät ja suu ja nenä. Mä kiipeän sen päälle ja pistän sen suuhun unilääkettä, niin siitä pääsee eroon. Pikkuolioista pääsee eroon liimaamalla. Mutta kummitukset on pahoja. Niistä ei pääse eroon millään.”

Tyttö, 5

”Mä pelkään kissoja. Mä pelkään niitä, kun niillä on tollaset terävät kynnet. Ja ne luulee, että mä hyökkään. Mulla on kotona kaksi kissaa.”

Tyttö, 4

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi