Kun liftaa tuntemattoman jalankulkijan matkaan, päätyy tutustumaan kohtumeditaatioon, citykanoihin ja leikkaussaliin – Lauri Jäntti, 36, näyttää sen vuoksi mielellään hölmöltä kadulla
Helena Vartiainen ja Lauri Jäntti näyttävät, miten kaupunkiliftataan: peukalo pystyyn, kyltti esiin ja katse ohikulkijoihin. Helpoiten kyydin saa aurinkoisella säällä ja yksin.

Helena Vartiainen ja Lauri Jäntti näyttävät, miten kaupunkiliftataan: peukalo pystyyn, kyltti esiin ja katse ohikulkijoihin. Helpoiten kyydin saa aurinkoisella säällä ja yksin.

Kun liftaa tuntemattoman jalankulkijan matkaan, päätyy tutustumaan kohtumeditaatioon, citykanoihin ja leikkaussaliin – Lauri Jäntti, 36, näyttää sen vuoksi mielellään hölmöltä kadulla

Kaupunkiliftarit otetaan Helsingin Kalliosta nopeasti kävelyseuraksi.

Torstai-iltapäivänä puoli kahdelta kirkas iltapäiväaurinko tunkee Kallion joka soppeen ja viima vaatteiden alle. Teologian opiskelija Helena Vartiainen, 37, sekä uskontotieteilijä ja kaupunkitaiteilija Lauri Jäntti, 36, asettuvat kadulle peukalot pystyssä ja pahvikyltit kädessä. Suomenkielisessä versiossa lukee: ”Ota minut hetkeksi mukaasi #urbanhitchhiking”.

– En pysäytä ketään enkä tuputa itseäni, vaan ainoastaan odotan, että minut valitaan, Helena Vartiainen sanoo.

Nyt testataan, kuinka hyvin kaupunkiliftari pääsee kävelevien ohikulkijoiden matkaan. Lauri Jäntti saa kyydin muutamassa sekunnissa, kun kaksi UFF:n kasseja kantavaa ranskalaisnaista ottaa hänet mukaansa.

Nuoret ranskalaisnaiset kiertävät kirpputoreja. Seuraavassa käytettyjen vaatteiden liikkeessä Jäntti kysyy heiltä, mikä väri sopisi hänelle parhaiten. Ranskalaisten mielestä punainen näyttäisi komealta vaalealla suomalaismiehellä.

Tino Ovaska ottaa Helena Vartiaisen mukaansa.

Tino Ovaska ottaa Helena Vartiaisen mukaansa.

Helena Vartiainen seisoo Siltasaarenkadun ja Kolmannen linjan kulmassa minuutin ennen kuin nuori mies pysähtyy kohdalle, riisuu kuulokkeensa ja kysyy, mikä juttu tämä oikein on.

Mies esittäytyy Tino Ovaskaksi, ja Vartiainen saattaa hänet Hakaniementorille. He löytävät nopeasti yhdistävän tekijän: Ovaska on töissä samassa paikassa kuin Vartiaisen kaveri.

Torilla Vartiainen hyvästelee Ovaskan kädestä pitäen. Tänään hänen tarkoituksenaan on saada mahdollisimman monta kyytiä.

Hakaniemen hallin kupeessa Vartiainen odottelee kolme minuuttia, kunnes pääsee kolmen teinitytön mukaan. Matkalla metroasemalle he juttelevat kaupunkiliftauksesta. Seuraavaksi pysähtyy sipsejä syövä pietarilainen Alexander, jonka kanssa Vartiainen keskustelee tämän kauniista kotikaupungista.

Omalla tahollaan Jäntti auttaa ohikulkenutta miestä kantamaan ovea. Toinen mies näyttää hänelle keskisormea. Tunnin liftauksen aikana käy kolme kertaa niin, että nuori naiskaksikko poimii Jäntin mukaansa.

Kävelyliftaus päättyy kahvilaan, jossa viimeinen naiskaksikko juttelee Jäntin kanssa hyväntuulisesti ovulaatiosta ja opettaa hänelle kohtumeditaatiota. Jäntti istuu naisten kanssa silmät suljettuina ja keskittyy "omaan energeettiseen kohtuun".

Kahdenkeskisestä tilanteesta tulee helposti intiimi, ja toisinaan ilmassa on tietynlaista kemiaa.
– Lauri Jäntti

Lauri Jäntti keksi jalankulkijoiden matkaan liftaamisen vuonna 2016, kun oli jutellut tavallisen liftauksen viehätyksestä.

– Minusta liftauksen ydin ei ole tiettyyn maantieteelliseen päämäärään pääseminen vaan mielenkiintoisten tyyppien kanssa vietetty aika. Ajattelin, että miksi en unohtaisi autoa ja liftaisi suoraan ihmisten kyytiin.

Vuonna 2017 Jäntti teki performanssitaiteilija Tuuli Mallan kanssa installaation kaupunkiliftauksesta HAM-taidemuseoon. Sen jälkeen hän on liftannut kävelijöiden mukaan useissa maissa, vetänyt liftaustyöpajoja esimerkiksi kaupunki- ja nuorisotutkijoille ja viimeksi kaupunkiteologeille.

Jäntin kaupunkiliftaukset johtavat usein yllättäviin tilanteisiin ja paikkoihin. Kerran hänet vietiin leikkaussaliin. Tupakkataukoa viettävä yksityisen sairaalan työntekijä huomasi kyltin kanssa seisovan Jäntin ja kutsui hänet tutustumaan sairaalan tiloihin.

Rasistin, taiteilijan ja bloggarin kyydissä

Millainen ihminen ottaa ventovieraan kadulta mukaansa? Vaikka minkälainen, vakuuttavat Lauri Jäntti ja Helena Vartiainen. Naiset pysähtyvät kohdalle vähän useammin, kiinnostuneita on nuorista vanhuksiin.

Kaupunkiliftauksen isä on jakanut kappaleen matkaa ainakin sadan jalankulkijan kanssa, neljättä kertaa liftaava Vartiainenkin yli kymmenen. Kaupunkiliftaus on vapauttanut heidät omista kuplistaan tapaamaan ihmisiä, joita he eivät muuten kohtaisi.

– Heti ensimmäisellä liftauskerralla minut otti mukaansa Kallion virastotalon edestä nainen, joka koki, että tummaihoiset ovat matalampaa rotua. Se on ristiriidassa oman ihmiskäsitykseni kanssa, mutten liftaajana julista mitään, Vartiainen kertoo.

Teologianopiskelija Helena Vartiaisen mielestä pyhä sijaitsee ihmisten välissä.

Teologianopiskelija Helena Vartiaisen mielestä pyhä sijaitsee ihmisten välissä.

Myös muita kyytejä on jäänyt Vartiaisen mieleen. Taiteilija Alves Ludovico vei katsomaan sokerista rakennettua näyttelyään Kalliossa. Tietokirjailija Ilta-Kanerva Kankaanrinta otti hänet mukaansa Kruununhaasta ja kirjoitti kohtaamisesta Kirjala-blogissaan: ”Matkatessamme kävelykumppanini kumartuu puoleeni, hän on sataprosenttisesti läsnä, hän on kiinnostunut ajatuksistani. Meillä on yhteinen, ohikiitävä hetki loskaisen liukkaalla kadulla.”

Vartiainen ja Kankaanrinta ovat olleet yhteydessä sähköpostitse lyhyen kävelynsä jälkeen. Jäntillä on kaupunkiliftauksen jäljiltä monta Facebook-kaveria, mutta ystävien etsiminen ei ole hänelle liftauksen päämäärä.

– Kahdenkeskisestä tilanteesta tulee helposti intiimi, ja toisinaan ilmassa on tietynlaista kemiaa. Kaupunkiliftausta voisi varmasti käyttää real time -tinderinä ja löytää sitä kautta seuraa, Jäntti sanoo.

Jäntti pyrkii liftaamaan ilman ennakkoasenteita. Hän päätyy toisinaan tunneiksi kadulla tapaamansa ihmisen seuraan. Mieleen on jäänyt esimerkiksi seitsemänvuotias, joka kutsui kaupunkiliftaajan perheensä mukaan Marjaniemessä sijaitsevaan siirtolapuutarhamökkiin.

– Viivyin puoli päivää seitsemänvuotiaan kanssa, koska hän oli niin innokas, että esitteli mökkinaapurin kanatkin. Monesti päädyn mukaan ihmisten arkisiin askareisiin, kuten kauppaan ostoksille tai jonkun kotiin juomaan kahvia.

Jänttiä mulkoillaan joskus kadulla, mutta hän ei ole saanut keskisormea aggressiivisempaa palautetta.

Kaupunkiliftaus kuulostaa kepeältä harrastukselta, mutta se, miten pystymme olemaan ihmisiä ihmisille, on henkiinjäämiskysymys.
– Helena Vartiainen

Teologi näkee liftauksessa pyhyyttä

Teologian opiskelija Helena Vartiainen miettii kadulla seisoessaan raamatunlausetta: ”Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Vastavuoroisuuden kultainen sääntö löytyy monesta kulttuurista ja uskonnosta.

Pietarilainen Alexander palaa yhä uudestaan Helsinkiin.

Pietarilainen Alexander palaa yhä uudestaan Helsinkiin.

– Kaupunkiliftaus kuulostaa kepeältä harrastukselta, mutta se, miten pystymme olemaan ihmisiä ihmisille, on henkiinjäämiskysymys. Kohtaaminen on tärkeää saada osaksi kaupunkikulttuuria.

Vartiainen liittää toisen kohtaamisen lähimmäisenrakkauteen. Ihminen kaipaa nähdyksi tulemista pikkuvauvasta vanhukseksi asti. Vartiainen kokee toisinaan tuntemattomien kanssa kulkiessaan pyhän läsnäolon, joka ei yhdisty mihinkään tiettyyn uskontoon.

– Monelle tulee pyhästä mieleen myyttinen luontokokemus, mutta minusta pyhän löytää myös kaupungista, jossa se sijaitsee ihmisten välissä.

Mietin, tuntuuko kerjäläisestä tai prostituoidusta samalta.
– Helena Vartiainen

Joka kerta hävettää asettua esille

Perinteinen liftaaminen on siirtynyt tienvarresta pitkälti sosiaaliseen mediaan, jossa samaan suuntaan kulkevat jakavat matkan ja bensakulut. Esimerkiksi Facebookin Kimppakyyti-ryhmässä pyydetään ja tarjotaan autokyytejä. Kadulla seisovat kaupunkiliftarit asettavat itsensä alttiiksi tuijotukselle ja noloudelle samalla tavoin kuin peukalokyytiläiset ennen tienposkessa.

– Häpeän kynnys pitää ylittää joka kerta, Helena Vartiainen sanoo.

Vartiainen tuntee itsensä kyltin kanssa seisoessaan katutolpaksi, jos ihmiset vain kävelevät hänen ohitseen silmiin katsomatta.

Toista video

– Mietin, tuntuuko kerjäläisestä tai prostituoidusta samalta. On vahva kokemus tulla huomatuksi tai sivuutetuksi. Ensimmäinen liftauskokemus muutti käyttäytymistäni pysyvästi. Päätin, että tervehdin aina katumarkkinoilla ensin myyjää ja mietin vasta sitten, ostanko häneltä.

Myös Lauri Jäntti tuntee itsensä hölmöksi ryhtyessään liftaamaan. Jotkut ottavat kaupunkiliftarin mukaansa säälistä, mutta se ei häntä haittaa.

– Kun olen valmis tarttumaan siihen, mitä vastaan tulee, tapahtuu eniten hauskoja ja maailmaa avartavia juttuja.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi