Ville Karttunen haluaa kunnoittaa suomalaisia sotilaita osallistumalla kunniavartioon.
Kunniavartiossa
Ville Karttunen pukeutuu jouluaattona lumipukuun.
Ville Karttunen, 29, osallistuu tänä jouluna ensimmäistä kertaa Pyhän Laurin kirkon sankarihaudalla järjestettävään perinteiseen kunniavartioon. Syy osallistumiseen on hänelle itsestään selvä.
— Haluan kunnioittaa suomalaisia taistelijoita. Kun isänmaa kutsui, he vastasivat kutsuun, Tikkurilan reserviupseerikerhoa edustava Ville kertoo.
Hän ajaa aattona Pyhän Laurin kirkolle Porvoosta, jossa joulun vietto myös jatkuu puolituntia kestävän vartiovuoron jälkeen.
— Vietämme joka toisen joulun vanhempieni luona Iisalmessa ja joka toisen joulun vaimoni sukulaisten luona Porvoossa.
— Toivon, että lahjat jaetaan vasta sitten, kun minä olen tullut takaisin, Ville sanoo.
Sotaa ei pidä ihannoida
Iisalmessa kasvaneen Villen äiti työskenteli sairaanhoitajana, isä ammattikoulun opettajana. Ville ja hänen pikkuveljensä pääsivät usein reserviläistoiminnassa mukana olevan isän kanssa ampumaharjoituksiin.
— Olimmekohan vielä edes koulussa, kun pääsimme ensimmäisen kerran ampumaradalle? Ville muistelee.
Ala-asteikäisenä Ville aloitti partion ja suunnistamisen, jossa hän sittemmin kilpailikin kansallisella tasolla.
— Suunnistusta harrastan edelleen kuntoilumielessä. Silloin tällöin osallistun reserviläisten ammuntaharjoituksiin ja –kilpailuihin, hän kertoo.
Ville on sotilasarvoltaan luutnantti. Varusmiespalveluksen hän suoritti Kainuun Prikaatissa Kajaanissa. Armeijaan meno oli hänelle itsestäänselvyys.
— Ei sitä paljon tarvinnut miettiä, hän sanoo.
Upseerikoulutukseen tähdännyt Ville pääsi suunnitelmiensa mukaan ensin aliupseerikouluun, sitten reserviupseerikouluun Haminaan. Sodan ihannointia ja romantisointia hän ei hyväksy.
— Suomen armeijassa kyllä karisee sodan ihannointi, jos sellaista on. Kannatan tervehenkistä isänmaallisuutta. Äärinationalismi ei sovi maanpuolustusharrastukseen.
Veteraanien tarinat kiinnostavat
Ville äidinisä ei koskaan puhunut sodasta. Isänisä puolestaan oli sodan aikana paikallisen suojeluskunnan esikunnassa.
— Hänen tehtävänä oli kiertää seudun taloissa ja valita sieltä parhaat hevoset armeijan käyttöön, Ville kertoo.
Isänisä omisti veljiensä kanssa myös kaksi linja-autoa ja höyrylaivan, jotka otettiin sota-aikana puolustusvoimien käyttöön.
— Ne palasivat takaisin rikki ammuttuina.
Tikkurilan reserviupseerikerhon toiminnassa Ville on ollut mukana vuoden verran.
— Reserviläisissä on mukana paljon veteraaneja ja niitä, jotka elivät lapsuuttaan sodan aikana. Heidän tarinoitaan on mielenkiintoista kuunnella, Ville sanoo.
Energiayhtiössä investointianalyytikkona työskentelevän Villen mukaan reserviläistoiminta on mukavaa vastapainoa työlle.
— Työpaikalla Espoon Keilaniemessä olen tekemisissä enimmäkseen johtajien kanssa. Maanpuolustustoiminnassa tapaa monenlaisia ihmisiä.
Vaimokin on käynyt armeijan
Ville asuu Länsi-Vantaalla Viherkummussa yhdessä vaimonsa Terhin kanssa.
— Hauska yhteensattuma oli, että vaimonikin on käynyt armeijan. Se ei kyllä ollut mikään puolison valintakriteeri, Ville sanoo nauraen.
— Ja vaimoni isä työskentelee Puolustusvoimien palveluksessa tekstiilialan insinöörinä. Hän on ollut mukana suunnittelemassa puolustusvoimille uutta maastoasua, hän lisää.
Jouluaattona Ville pukee talvivaatteiden päälle ohuen lumipuvun ja pistoolikotelon.
— Päähän laitetaan harmaa karvalakki. Sellainen samanlainen, jota näkee suomalaisissa sotaelokuvissa.
Sankarihaudoilla käydessään Ville on huomannut, että joinakin päivinä samalta kotikylältä on kaatunut monta nuorta miestä.
— Suruviestien vieminen omaisille on ollut varmasti äärettömän raskas tehtävä, Ville pohtii.
Kunniavartioon osallistuminen tarjoaa Villen mielestä hyvän mahdollisuuden hiljentymiseen.
— Jouluaaton keskellä on hyvä hiljentyä. Kunniavartiossa seistessä voi miettiä rauhassa joulun tarkoitusta ja sanomaa, Ville sanoo.
Ville Karttunen on Pyhän Laurin kirkon sankarihaudalla jouluaattona 24.12. klo 14.30–15.
Jaa tämä artikkeli: