Juuli Niemi elää vauvaperheen arkea ja viimeistelee romaaniaan silloin, kun ehtii. Kuva: Sini Pennanen
Kuopustyttö ja muita runoja perhesuhteista
Juuli Niemen runoista löytyy siskoja, mutta myös kadonnut veli ja vanhemmat.
Kesäkuun alussa runoilijaperheeseen syntyi esikoinen. Juuli Niemen kesä on mennyt siivillä.
– Ajantaju on kadonnut. Käsittämätöntä, kuinka poika muuttuu viikko viikolta.
Lähes yhtä matkaa lapsen odotuksen kanssa Niemi kirjoitti neljättä proosarunokirjaansa. Tuhat Tytärtä ilmestyi keväällä.
– Kun kerron ihmisille, että olen runoilija, ensimmäinen kommentti on vähän kuin anteeksipyytelevä ”minä en kyllä runoja lue”. Yleensä näissä tilanteissa syntyy mielenkiintoisia keskusteluja siitä, miten runous koetaan.
Joskus, kun Niemi on lukenut tapahtumissa runojaan ääneen, joku yleisöstä on tullut yllättyneenä kertomaan, minkälaisia tunteita Niemen runot ovat saaneet aikaan, vaikka kuulija ei aiemmin ollut lukenut ainoatakaan runoa.
– Runoja ei tarvitsekaan ymmärtää tai tulkita. Runoista voi tulla minkälaisia tunteita tahansa. Kannattaa tarttua rohkeasti runokirjoihin.
7-vuotiaana Juuli Niemi ilmoitti äidilleen, että hänestä tulee kirjailija. Heti kun tyttö osasi kirjoittaa, syntyivät ensimmäiset romaanit ruutuvihkoihin.
– Luin teini-iässä paljon, pääasiassa proosaa.
Runojen maailma aukesi Niemelle parikymppisenä, kun hän aloitti opinnot Oriveden opistossa.
– Menin vähän peloissani Risto Ahdin lyriikkakurssille. Ajattelin, että en minä osaa mitään runoja kirjoittaa, vaikka Sylvia Plathit ja Edith Södergranit olin lukenut.
Alun perin Niemen tarkoitus oli mennä käsikirjoituspajaan, mutta mieli muuttui.
– Ehkä se oli Ahdin persoona, joka veti. Olin ollut hänen luennollaan.
Oriveden opistolla syntyivät Niemen ensimmäiset runot hänen esikoiskirjaansa Taraan, joka ilmestyi Niemen ollessa 22-vuotias. Oriveden jälkeen hän aloitti kirjallisuustieteen opinnot Helsingin yliopistossa.
Sisaruus on ollut Juuli Niemen kirjoissa toistuva teema. Tuoreessa Tuhat Tytärtä -kirjassa hän pohtii myös koko perheen suhteita.
– Olen miettinyt lapsia vanhempien näkökulmasta ja sitä, miten kukin kokee paikkansa perheessä.
Sisaruuden tunteen voi saavuttaa ilman yhteistä perimääkin.
Niemi eli lapsuutensa ydinperheessä. Vanhemmat erosivat, kun Niemi oli jo aikuinen.
– Nykyään on monenmuotoisia perheitä. Olen pohtinut, mikä on se tunne, joka säilyy siellä pohjalla, vaikka kaikki ympärillä muuttuu.
Helsingissä Kumpulan puutaloalueella kasvaneella Niemellä oli yhteisöllinen lapsuus ja läheinen suhde isosiskoon, mutta hän ei viihtynyt lapsen roolissa. Kasvaminen oli hänestä vapauttavaa. Niemi luki aikuisten kirjoja ja halusi väitellä päivänpolttavista aiheista. Hän venähti varhain pitkäksi. Ala-asteella luokkakaverit kutsuivat häntä äidiksi.
– Olin varhaiskypsä sillä tavalla, että en ole varma, toivoisinko sellaista omalle lapselleni. Olisi ihanaa, jos pystyisi vain olemaan lapsi. On vähän vaikeaa mennä eritahtisesti kuin muut.
Niemi kokee sisaruuden voimavarana. Häntä kiinnostavat ainoat lapset ja ne elämäntilanteet, joihin ihminen sattuu perheessä syntymään.
– Olen miettinyt esikoisen, keskimmäisen ja kuopuksen problematiikkaa. Emme pysty elämässä pakenemaan näitä paikkoja. Ne tulevat sieltä meidän perusperheestämme. Uusperheissä lapsilla voi olla yhtä aikaa monta paikkaa.
Perhekäsitys muuttuu ja laajenee koko ajan.
– Toivoisin, että ihmiset löytäisivät tukea uusiin perhemuotoihin, kun vanhat säännöt eivät välttämättä enää päde. Toisaalta meillä on vielä aika vahvana ydinperheen idea, vaikka tosi monen vanhemmat eroavat.
Vastavuoroisuus on Juuli Niemen mielestä sisaruudessa sisäänrakennettua. Sen tunnistaa siitä, että kehtaa pyytää toiselta apua.
– Silloin kun on heikoimmillaan, tukeutuu kyllä useimmiten perheeseen. Mutta ei sen tarvitse välttämättä olla biologinen perhe. Sisaruuden tunteen voi ehdottomasti saavuttaa ilman yhteistä perimääkin.
Henkinen yhteys kuuluu sisaruuteen, mutta aina ei kanssakäymisen tarvitse olla suuria sanoja ja tunteita. Niemi on varsinkin viime aikoina ymmärtänyt tekojen merkityksen.
– Sisaruus voi olla ihan konkreettista apua, esimerkiksi siskon miehen tuoma kasvispata ja vauvan sylissäpito sillä aikaa, että äiti voi käydä suihkussa.
Niemi ei koe uhkana sitä, että läheisinkin ihminen on aina mysteeri. Edes oman perheen jäseniä ei voi täysin tuntea.
– On hienoa, että toinen ihminen ei voi tyhjentyä, on se sitten äiti tai isä tai kumppani tai sisko tai veli. Suhteisiin tulee aina uusia kulmia, esimerkiksi, kun vanhetaan yhdessä. Suhde on prosessi.
Kuka?
Filosofian maisteri Juuli Niemi, 34, on helsinkiläinen runoilija-käsikirjoittaja. Perheeseen kuuluvat aviomies ja kahdeksanviikkoinen poika.
Mitä?
Kirjoittanut proosarunokirjat Tara (2003), Pitkästä ilosta (2005), Yömatkat (2010) ja Tuhat tytärtä (2015) sekä novellikokoelman Tule hyvä (2007). Käsikirjoittanut isänsä Raimo O. Niemen ohjaaman elokuvan Roskisprinssi (2011) ja isosiskonsa Inari Niemen ohjaaman elokuvan Kesäkaverit (2014), josta oli ehdokkaana parhaan käsikirjoituksen Jussin saajaksi (2015).
Motto?
"Aina voi vähän tanssia."
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tikkurilassa vietetään maailman runouden päivää
AjankohtaistaRunoilija Lauri Vanhalan kirjalliseen elämään kuuluu koneen ääressä istumista joka päivä.