Runoilija Lauri Vanhala kirjoittaa joka päivä neljästä kuuteen tuntia.
Tikkurilassa vietetään maailman runouden päivää
Runoilija Lauri Vanhalan kirjalliseen elämään kuuluu koneen ääressä istumista joka päivä.
Lauri Vanhala, olet mukana maailman runouden päivän tilaisuudessa Tikkurilassa. Mihin runoutta tarvitaan?
– Kun aikataulutamme itsemme tukkoon, keskittymiskyky kärsii. Runo esittää lyhyessä, tiiviissä muodossa isoja asioita. Jokaiselle jää tilaa tulkinnalle oman kykynsä mukaan. Runoilijana en voi vain heittää kauniita sanoja ja jättää vastuuta kuulijalle. Minulla on äärimmäinen vastuu sanoista.
Olet julkaissut neljä teosta proosaa ja runoja. Miten aloit kirjoittaa?
– Meillä oli kotona iso kirjasto, jossa oli noin 10 000 kirjaa. Luin niistä valtaosan. Nuorena tein aluksi kuvia öljyväreillä, ja sitten aloin potea pojille tavanomaista identiteetin hakua. Rupesin kirjoittamaan tunnoistani. Vuoteen 2004 asti kiersin maailmaa ja tein kaikenlaisia töitä, sitten pääsin eläkkeelle. Nyt elämäni on kokonaan kirjallista elämää.
Miten eletään kirjallista elämää?
– Olen metodikirjoittaja. En jää odottamaan inspiraatiota. Kirjoitan joka päivä koneella neljästä kuuteen tuntia. Jos en kirjoita uutta, korjailen vanhaa.
Mihin runoihin palaat uudelleen ja uudelleen?
– Olen jo kolmenkymmenen vuoden ajan lukenut vähintään kerran vuodessa Charles Baudelairen Pahan kukkia -teoksen. Siinä on kokonaisvaltainen kuvaus ajattelutavasta, joka vaaditaan runon tekemiseen. Jos aikoo oppia jotain, on oltava valmis maksamaan tavanomaisuudesta irti päästämisen hinta.
Maailman runouden päivän tilaisuus ti 21.3. klo 18 Tikkurilan Olotilassa, Unikkotie 5 a, käynti Vehkapolulta. Vantaan kirjoittajat -yhdistyksen jäsenten ja seurakunnan runopiiriläisten esityksiä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Olli Heikkosen runoissa ensimmäinen sana on viimeinen
Hyvä elämäRunoilija Olli Heikkosen tekisi mieli nousta kirjoittamaan keskellä yötä. Heikkosen uusimmassa teoksessa runot joutuvat kääntöraiteelle.
