Kysyn vaan: Miten diakoniatyöntekijä voi auttaa syrjäytynyttä nuorta?
Viime viikolla julkaistun diakoniabarometrin mukaan diakoniatyöntekijät näkevät yhä enemmän syrjäytyneisyyttä, joka periytyy. Näkyykö tämä myös Vantaalla, vastaava diakoniatyöntekijä Anita Salonen Tikkurilan seurakunnasta?
– Kyllä. Asiakkaissamme on nuoria, joiden vanhemmatkin ovat olleet asiakkaina.
Kun diakoniatyöntekijän luokse tulee nuori, jolla ei ole töitä tai opiskelupaikkaa, mutta paljon velkoja, miten häntä autetaan?
– Veloista keskustellaan nuoren kanssa. Joskus availlaan yhdessä laskuja ja mietitään, miten ne saadaan maksetuksi. Pelkkä velkojen selvittely ei riitä, vaan nuoren on itse oivallettava vastuunsa. Joskus kotoa ei ole saatu mallia talousasioista huolehtimiseen.
– On hyvä kartoittaa myös hyvin sujuvia asioita. Toivoa voi luoda esimerkiksi keskustelemalla haaveista. Nuoren voi ohjata myös kaupungin nuorten työpajoihin tai Petra-työllisyyshankkeen piiriin.
Tutkimuksessa mainitaan, että syrjäytyneiden nuorten kanssa tehdään moniammatillista yhteistyötä. Mitä se tarkoittaa?
– Nuorella voi olla monta auttajaa, joiden on hyvä tietää toistensa suunnitelmista. Auttajia voivat olla esimerkiksi sosiaalityöntekijä, kaupungin erityisnuorisotyöntekijä, seurakunnan nuorisotyöntekijät, diakoniatyöntekijä ja oppilaitospastori. Moniammatillisessa yhteistyössä ymmärretään eri tahojen vahvuudet.
Yhteistyö esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden kanssa on kuulemma vaikeaa, koska heillä on liikaa töitä ja heitä on vaikea edes tavoittaa. Päteekö tämä myös Vantaalla?
– Kyllä liika työ näkyy. Yhteistyön henki on kuitenkin hyvä ja tavoitettavuus on paranemaan päin.
Kaikesta huolimatta diakoniatyöntekijät kokevat työnsä innostavaksi. Mikä tekee työstä mielekästä?
– Työssä tapaa erilaisia ihmisiä ja päivät ovat vaihtelevia. On mukavaa huomata, että keskustelut auttavat avaamaan uusia vaihtoehtoja elämässä ja toivottomuus vähenee.
Jaa tämä artikkeli: