Laura Hakanen lähti kotipaikkakunnaltaan Inkeroisista vuonna 1995. Sen jälkeen hän on asunut Lahdessa, Oulussa ja Helsingissä.
Kyyryyn kasvaneita löytyy yhtä paljon Espoosta kuin Kouvolasta – ”Kotiseutuvieraus on hähmäinen sekoitus vierauden tunnetta ja häpeää, ja usein sitä yritetään korjata ylisuorittamisella”
Laura Hakasella lapsena koettu ulkopuolisuuden tunne on johtanut ylisuorittamiseen mutta myös rohkeushyppyihin.
1. Konsultti ja kouluttaja Laura Hakanen, 44, olet kirjoittanut yhdessä Heidi Backströmin kanssa kirjan nimeltä Kyyry, joka kertoo kotiseutuvieraudesta. Mitä kyyry tarkoittaa?
− Kyyry on hähmäinen sekoitus ulkopuolisuuden ja vierauden tunnetta ja häpeää. Tunne ei poistu, vaikka kotiseudulta lähtee pois. Usein se näkyy niin, ettei ihminen oikein osaa olla ylpeä itsestään ja omista tekemisistään.
− Kotiseutuvieraus ei ole vain pikkukylässä kasvaneiden kokemus, vaan pääkaupunkiseutulaisillakin voi olla samoja kokemuksia. Kirjassamme on espoolainen, joka koki Espoon arvomaailman vieraaksi ja kaipasi Helsingin Kallioon. Vaikka kilometreissä matka ei ole pitkä, ero arvomaailmoissa ja normeissa voi olla todella iso.
2. Mikä kyyryyn kasvaneita yhdistää?
− Valtaosalla on ollut ihan peruslapsuus ja -nuoruus. Monet ovat olleet nuoruudessaan paikkakunnan menoissa ihan täysillä mukana, mutta taustalla on ollut tunne siitä, että jokin osa itsestä ei ole läsnä. Useat haastatellut kokivat, että itseään oli joutunut pienentämään tai muuttamaan sopiakseen joukkoon.
− Monet ovat joutuneet etsimään omaa paikkaansa pitkälle aikuisikään. Kyyry-tarinoiden kertojat kärsivät usein ylisuorittamisesta, joka on toisinaan johtanut uupumiseen. Kenties yritetään niin kovasti siksi, että löytyisi itselle oikea ympäristö, jossa voisi kokea hyväksyntää.
3. Miten kyyry on näkynyt sinun elämässäsi?
− Olen sairastanut työuupumuksen. Siitä toipuessani jouduin miettimään omia toimimismallejani. Siinä nousi esiin ympäristön merkitys. Vaikka minulla on juuret, tunnen juurettomuutta. Ehkä sen takia paikanvaihdokset ovat aina olleet minulle helppoja.
− Kun on kerran joutunut poikkeamaan normista, on myöhemminkin helpompi poiketa suunnitelmista ja tehdä rohkeushyppyjä. Olen uskaltanut erota, irtisanoutua töistä ja alkaa yrittäjäksi kahden pojan yhteishuoltajana sekä lähteä opiskelemaan nelikymppisenä.
Laura Hakasen ensimmäinen Helsingin koti oli Alppilassa Aleksis Kiven kadulla. Mutkien jälkeen hän on palannut asumaan samoille kulmille.
4. Antti Holma on kirjoittanut, että kotiseutu on kuin mikrosiru, jota ihminen kantaa mukanaan. Minkälaista signaalia sinun mikrosirusi lähettää?
− Signaali vaihtelee ympäristön ja tapahtumien mukaan. Anjalankosken Inkeroisissa käydessäni koen vierauden tunnetta, johon liittyy surua ja haikeutta. Samaan aikaan tuohon kotipaikkaani liittyy myös paljon rakkautta, koska vanhempani asuvat edelleen siellä ja molemmat siskonikin sillä suunnalla.
− Lasteni kautta olen oppinut näkemään kotiseutuni uusin silmin. Etenkin nuorempi poikani, Leo, 17, on todella ihastunut paikkaan. Hän muodostaa yksin paikallisen kalaseuran Helsingin jaoston. Olen oppinut huomaamaan seudun upean luonnon ja leppoisamman elämäntavan.
5. Mikä sinulle on pyhää?
− Pyhää minulle ovat ihmissuhteet, etenkin suhteeni poikieni Luukaksen, 21, ja Leon kanssa. Olemme tiivis ydinkolmikko. Nyt mukaan on tullut myös esikoisen tyttöystävä. Se on ihanaa.
Heidi Backströmin ja Laura Hakasen kirja Kyyry (Avain) on ilmestynyt tänä syksynä.
Laura Hakanen on asunut yli puolet elämästään Helsingissä, joten hän kokee sen kotikaupungikseen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Solekko tulla! – Helsingissä järjestetään toista kertaa meänkielinen messu
Ajankohtaista HengellisyysHaagan seurakunnassa työskentelevän papin Satu Kreivi-Palosaaren juuret ovat tukevasti Pellossa. Omalla kielellä kuultu Jumalan sana koskettaa aivan erityisellä tavalla.
