Pia Granroth on asunut Länsimäessä yli 40 vuotta. Hän muistaa hyvin, kuinka aluksi iso osa alueesta oli metsää.
Lähiö Vantaan laidalla
Länsimäki on ehkä nuhjuinen, mutta monille asukkailleen rakas.
”Vähään tyytyy lähiön väki”. Näin on otsikoitu Helsingin Sanomien Länsimäestä kertova juttu vuodelta 1973. Kuvassa on Kuulakuja 4:ssä sijaitseva kerrostalo, jonka asukkaat kuvaaja pyysi tulemaan omalle parvekkeelleen samalla kellonlyömällä. Siellä asui tuolloin myös Pia Granroth, jonka leikekirjassa juttu on tallessa.
– Muutimme taloon vuonna 1971, kun saimme Kansanyhtiön vuokrakaksion. Olimme nuori aviopari, meillä oli kaksi poikaa ja olimme asuneet siihen asti vanhempieni omakotitalon yläkerrassa Mellunkylässä.
Sen jälkeen Granroth on eronnut, pojista on tullut miehiä ja asunto vaihtunut ensin isompaan, sitten pienempään. Hän on siirtynyt myös vuokralaisesta asunnonomistajaksi. Länsimäki on muuttunut, mutta Granroth on pysynyt samoilla kulmilla.
– Ei tämän parempaa paikkaa olekaan. Täällä oletan asuvani aina kuolemaani saakka.
Yhteisöllistä elämää
Länsimäkeä alettiin rakentaa 1970-luvulla maille, jotka rakennusyhtiö Haka osti Westerkullan kartanolta. Kartanosta juontaa juurensa alueen nimikin.
Länsimäkeen muuttivat erityisesti lapsiperheet. Palvelut tulivat vähitellen perässä.
– Kauppa perustettiin parakkirakennukseen. Seutu oli osittain metsää. Täällä oli hyvät mustikka- ja vadelmamaat. Kesällä lapset kävivät hiekkakuopalla uimassa. Lähin koulu oli aluksi Rajakylässä, mutta se täyttyi pian ja tänne saatiin oma koulu, Pia Granroth muistelee.
Koska alueella asui paljon samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia, elämä oli yhteisöllistä. Järjestettiin kylätapahtumia ja uutena vuotena ihailtiin korkean talon katolta ammuttuja raketteja. Lapsilla oli pitkälti samat harrastukset, jääkiekko ja 1980-luvulta alkaen partio.
– Me äidit perustimme oman jääkiekkojoukkueen, Länsimäen Hennot. Pelasimme kaunareilla avojäällä. Meitä ei voittanut kukaan, ei ainakaan muut naisjoukkueet.
1970- ja 1980-lukujen jälkeen Länsimäen kasvu hidastui. Siitä tuli kaukainen kolkka Helsingin ja Vantaan rajalla, jonne ei ole rakennettu mitään ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen.
Monta kieltä ja kulttuuria
Monelle tulee Länsimäestä mieleen kielteisiä asioita: huonokuntoisia kerrostaloja, työttömyyttä, pienituloisuutta ja lakkautuslistoilla pyöriviä palveluita.
Leimallista Länsimäelle on se, että siellä asuu poikkeuksellisen paljon ulkomaalaistaustaisia. Güler ja Naci Taskin muuttivat Turkista Suomeen 1989, kun Güler sai kokin paikan tuttavansa ravintolasta. Ensimmäinen koti oli Hakunilassa ja seuraava Koivukylässä. Sieltä he muuttivat Länsimäkeen.
– Hakunilassa oli suomalaisia naapureita. Täällä melkein kaikki muutkin ovat maahanmuuttajia, Naci Taskin kuvailee.
Pariskunnalla on neljä lasta, joista kaksi vanhinta on muuttanut Turkkiin. Toiseksi nuorin käy lukiota Helsingissä ja 12-vuotias kuopus peruskoulua Länsimäessä. Koko perhe on viihtynyt seudulla.
– Alue on hyvä. Metro on lähellä, aloittaa Güler Taskin.
– Ei tämä ehkä ole kaunis paikka, mutta riittää meille.
– Tämä on pieni ja vähän köyhä paikka, mutta palvelut ovat hyvät, esimerkiksi terveysasema. Myös nuorisotalo on tosi hyvä ja kirjasto. En ymmärrä, miksi jotkut valittavat palveluista, Naci Taskin sanoo.
Güler ja Naci Taskin kokevat Länsimäen turvalliseksi. Humalaisia näkee, mutta heistä ei ole ollut haittaa.
Taskinit eivät osaa sanoa, miksi juuri Länsimäessä on niin paljon maahanmuuttajia.
– Ehkä se johtuu siitä, että kaupunki on tarjonnut sieltä vuokra-asuntoja, ja sitten monet ovat halunneet muuttaa lähelle tuttaviaan tai sukulaisiaan. Minusta on ihan hyvä, että täällä on paljon maahanmuuttajia, mutta jotkut suomalaiset ovat jo varmasti muuttaneet täältä pois sen vuoksi, Naci Taskin arvelee.
Täydennysrakentamisen aika
Unohdettu lähiö. Sellaiseksi luonnehtivat Länsimäkeä yleiskaavapäällikkö Mari Siivola ja asumisen erityisasiantuntija Tomi Henriksson. He työskentelevät Vantaan kaupungilla ja ovat mukana juuri alkaneessa Länsimäen kehittämishankkeessa.
Kolmessa vuodessa on tarkoitus saada alueelle uusia asuntoja, kohentaa viheralueita ja katualueiden turvallisuutta sekä saada asukkaat mukaan tekemään Länsimäestä viihtyisämpi.
– Uskomme, että alueiden kehittäminen lähtee ihmisistä itsestään, Siivola sanoo.
Länsimäessä on paljon vuokra- ja asumisoikeusasuntoja. Nyt tarvetta olisi erityisesti pienille kerrostaloasunnoille.
– Kaupunki omistaa maat ja myy tontit rakennuttajille. Ensimmäiset tonttivaraukset on jo tehty. SATO ja SRV rakentavat kerrostaloja Länsimäentien ja Maratontien kulmaan, Henriksson kertoo.
Siivola ja Henriksson uskovat, että muuttajia saadaan läheltä. Vanhemmilla ihmisillä on tarve vaihtaa pienempään asuntoon. Lisäksi alueelle voisi muuttaa työikäisiä, jotka haluavat olla lähellä metroasemaa.
– Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että ihmiset muuttavat esimerkiksi pitkin metroradan vartta, Siivola sanoo.
Seurakunta ja kaupunki yhteistyössä
Hakunilan seurakunta on Länsimäessä merkittävä toimija, vaikka sen tilat, eli Länsimäen kirkko, ovat hiukan piilossa. Alueesta vastaavan seurakunnan kappalaisen Vesa Häkkisen mukaan ”unohdettu lähiö” on aika hyvä kuvaus alueesta.
Koulu ja kirjasto ovat kuitenkin toivon merkkejä. Koulun kanssa seurakunta on toteuttanut alueen 5.–6.-luokkalaisten tyttöjen parissa tyttöklubin.
– Siitä saatiin hyviä kokemuksia. Toivottavasti hanke saa jatkoa. Seurakunta on mukana myös alueen yhteistoimintaverkostossa, jossa on kaupungin eri toimialojen edustus. Yhdessä järjestimme toukokuussa Länsimäki-päivänä nuorisotapahtuman.
Häkkisen mukaan uusinta yhteistyötä on kaupungin avoimen päiväkodin Majakan toiminta Länsimäen kirkolla.
– Kaupungilla ei ollut päiväkodille tiloja, joten seurakunta tarjosi kirkkoa. Maanantaisin ja perjantaisin päiväkodissa on mukana myös seurakunnan lastenohjaaja. Lisäksi kanttori on pitänyt kirkkomuskaria halukkaille.
Kaikesta huolimatta turvallinen
Turvallisuus, Mustavuoren metsät ja Mellunmäen metroasema ovat saaneet Pia Granrothin pysymään Länsimäessä.
– Öisin kesällä saattaa kuulua jotakin melua, jos pidän ikkunaa auki, mutta muuten täällä on rauhallista. Pienellä alueella on monta kapakkaa ja onhan täällä niitä, joille kapakka on kuin toinen koti. En kuitenkaan koe, että täällä olisi turvatonta.
Granroth on tyytyväinen alueen palveluihin. Toisaalta Helsinkiin, esimerkiksi Kontulan uimahalliin tai Itäkeskukseen ostoksille, pääsee helposti.
– Tikkurilaan menen vain silloin, jos olen lähdössä jonnekin junalla.
Millainen on Länsimäen tulevaisuus? Miltä siellä näyttää 10 tai 20 vuoden kuluttua?
– Länsimäen keskusta on ainakin uudenlainen, sanoo Mari Siivola.
– Alueelle on tullut uusia asuntoja ja vanhoja on peruskorjattu. Joukkoliikennettä on parannettu, Tomi Henriksson sanoo.
Pia Granrothin mielestä lisärakentaminen tekee lähiölle hyvää.
– Kunhan ei luontopoluilleni tulla, olen tyytyväinen. Kun tulee asukkaita, palvelutkin paranevat.
Länsimäki lukuina
- asukkaita vuoden 2013 alussa 5700
- äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia puhuu 30 prosenttia
- työttömyysprosentti 17
- enintään perusasteen koulutus
- 45 prosentilla
- vuokra-asuntojen osuus 49 prosenttia
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Rakas lähiö: Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila nauttii siitä, että Mikkolassa ei tapahdu liikaa
Hyvä elämäKirjailija, tutkija Virpi Hämeen-Anttila muutti Vantaan Mikkolaan vuonna 1991. Ankeamaineinen lähiö on osoittautunut viihtyisäksi ja vehreäksi.