Koripallokenttä espoolaisessa Suvelan lähiössä 29. marraskuuta 2011.
Lähiöiden tilanne on heikentynyt 90-luvun jälkeen
Helsingissä lähiöiden väliset sosiaaliset erot ovat muuta pääkaupunkiseutua suurempia. Lähiön viihtyvyys paranee erilaisia keinoja yhdistämällä.
Pääkaupunkiseudun lähiöiden sosioekonominen asema on heikentynyt merkittävästi vuoden 1990 jälkeen. Tuoreen tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudun lähiöissä oli muuta seutua selvästi matalampi tulo- ja koulutustaso sekä korkeampi työttömyysaste.
Lähiöiden koulutus- ja tulotaso oli jo vuonna 1990 keskimäärin muita alueita matalampi, mutta ero oli pieni. Lähiöiden työttömyysaste oli keskimäärin yhtä matala kuin koko seudulla. Tiedot käyvät ilmi Helsingin kaupunginkanslian tutkimuksesta, jonka on tehnyt tutkija Mats Stjemberg.
Tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudun lähiöt ovat keskimäärin vahvemmassa sosioekonomisessa asemassa kuin kehyskuntien lähiöt. Espoon lähiöt ovat vahvimmassa asemassa, kun taas Vantaan lähiöissä on keskimäärin korkeampi työttömyysaste ja matalampi tulo- ja koulutustaso.
Helsingissä lähiöiden väliset erot ovat muita kuntia suurempia. Kaupungissa on tutkimuksen mukaan sekä matalan että korkean sosioekonomisen statuksen lähiöalueita. 1970-luvulla rakennetut lähiöt vaikuttavat olevan heikommassa sosioekonomisessa asemassa kuin 1960-luvulla rakennetut lähiöt.
Lähiöiden välillä huomattavia eroja
Epäsuotuisasta kehityksestä huolimatta 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa kerrostalolähiöissä ei käytännössä esiinny merkittävästi enemmän sosiaalisia häiriöitä kuin muilla kaupunkimaisilla asuinalueilla. Tieto käy ilmi Teemu Kemppaisen väitöstutkimuksesta, joka tarkastettiin Helsingin yliopistossa 10. kesäkuuta.
Sosiaalisia häiriöitä ovat esimerkiksi julkinen juopottelu, ilkivalta ja uhkaava käytös.
Lähiöiden väliset huomattavat erot näkyivät myös Kemppaisen tutkimuksessa. Häiriöt ovat muita asuinalueita yleisempiä huono-osaisissa lähiöissä, joissa on paljon kaupungin vuokra-asuntoja. Lähiöitä löytyy myös varsin hyväosaisilta alueilta kuten Lauttasaaresta, Kulosaaresta ja Tapiolasta.
Yksipuolisesti vuokravaltaisten asuinalueiden kehittymistä on pyritty estämään sosiaalisen sekoittamisen politiikalla eli rakentamalla samoille alueille sekä omistus- että vuokra-asuntoja.
Helsingissä sekoittamispolitiikan juuret ovat 1960-luvulla, jolloin Itä-Helsingissä sijaitsevan Siilitien alueen nuorisolevottomuudet herättivät huolta järjestyksen kehittymisestä uusilla asuinalueilla.
Espoon lähiöt ovat muuta pääkaupunkiseutua vahvemmassa asemassa.
Minkälaisilla keinoilla huono-osaisen ja levottoman lähiön kehityksen voi kääntää, lähiötutkija Teemu Kemppainen?
– Eräs keino on täydennysrakentaminen, jonka myötä alueen sosioekonominen profiili voi parhaimmillaan tasapainottua. Tämä ei kuitenkaan ole aina helposti toteutettavissa. On alueita, joilla asuntojen kysyntä arvioidaan niin heikoksi, ettei rakennushankkeille löydy toteuttajia, jotka olisivat valmiita riskinottoon. On esitetty näkemyksiä, joiden mukaan asumisoikeusasunnot voisivat olla tämäntyyppisissä kohteissa toimiva ratkaisu.
– Mitä luultavimmin monia eri lähestymistapoja yhdistävä toimintamalli on tässäkin paras. Täydennysrakentamisen ohella muita keinoja ovat esimerkiksi lähiön fyysisen ilmeen parantaminen, asukasyhteisön tukeminen, alueeseen sitoutumisen edistäminen ja mielikuviin vaikuttaminen kampanjoilla.
– Yhteiskunnan toimet, jotka taltuttaisivat koko yhteiskunnan tasolla eriarvoistumista, työttömyyttä ja syrjäytymiskehitystä, voisivat näkyä myös huono-osaisten alueiden arjessa. Tämän ratkaisun varaan ei kuitenkaan voine paljon laskea.
Voiko lähiöprojekti kääntää huono-osaisen lähiön suunnan?
– Paikallisen asukasyhteisön voimaannuttaminen on klassinen lähiöprojektien tavoite, mutta on vielä avoin kysymys, missä määrin ulkopuolelta käsin vaikuttaminen voi onnistua. Toisaalta paikallisen vuorovaikutuksen lisääntyminen ei vielä välttämättä tuota suotuisaa vaikutusta sosiaaliseen kontrolliin tai häiriöihin.
– On myös pohtimisen arvoinen kysymys, missä määrin virallisen sosiaalisen kontrollin eli poliisin ja vartioinnin lisääminen on haluttava suunta. Ensisijaisena vaihtoehtona sitä ei ehkä voida pitää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Rakas lähiö: Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila nauttii siitä, että Mikkolassa ei tapahdu liikaa
Hyvä elämäKirjailija, tutkija Virpi Hämeen-Anttila muutti Vantaan Mikkolaan vuonna 1991. Ankeamaineinen lähiö on osoittautunut viihtyisäksi ja vehreäksi.
