null Lankaterapiaa

Onnellinen. Käsitöiden tekemisen on todettu lisäävän hyvinvointia. Intohimoisen harrastajan Suvi Sahakarin kotia piristää värikäs kangashyllykkö.

Onnellinen. Käsitöiden tekemisen on todettu lisäävän hyvinvointia. Intohimoisen harrastajan Suvi Sahakarin kotia piristää värikäs kangashyllykkö.

Lankaterapiaa

Käsityö on mukava harrastus, ja käsin tekemisellä voi olla terapeuttisiakin vaikutuksia.

Teksti Tuija Pyhäranta
Kuva Esko Jämsä
Teologian opiskelija Suvi Sahakarin kotona on kaksi kirjahyllyä, toinen kankaille ja toinen langoille.

– On siellä kirjojakin joukossa, hän hymyilee.

Sahakari on käsitöiden suurharrastaja. Hän neuloo kaikkialla – luennolla, bussissa, kirjastossa ja kuoroharjoituksissa – sillä neulominen auttaa keskittymään. Jos Sahakari ei kilisytä sukkapuikkoja, ajatukset harhailevat. Kotona hän paitsi neuloo, myös ompelee.

Tilastokeskuksen viimeisimmän ajankäyttötutkimuksen mukaan käsitöitä harrastaa 67 prosenttia suomalaisista. Se on kaikkein suosituin vapaa-ajan viettotapa. Suomalaisten harrastusintoa selittää ainakin osittain se, että käsitöillä on todettu olevan lukuisia hyvinvointia lisääviä vaikutuksia.

Aihetta tutkinut käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että intohimoiselle harrastajalle käsityöläisyys voi olla osa minäkuvaa ja persoonallisen kasvun mittari.

– Käsitöiden avulla voi peilata sitä, mitä osaan, mitä olen oppinut ja missä olen hyvä, Pöllänen kuvailee.

Käsitöihin liittyy uuden opettelua. Se on nautinnollista ja hyödyllistäkin, sillä oppiminen ehkäisee dementiaa. Toiset innostuvat materiaaleista, kankaiden ja lankojen hypistelystä. Myös tekeminen, kehollinen toiminta, on hyväksi. Kun arkinen työ on yhä vähemmän konkreettista käsillä tekemistä ja yhä enemmän tietotyötä, käsitöiden merkitys korostuu.

– Ihminen on kädellinen olento ja tarvitsee koskettamista, Pöllänen sanoo.

Nykyään käsityöharrastukseen liittyy myös yhteisöllisyyttä eri muodoissaan. Perinteisten käsityöpiirien rinnalle on tullut harrastajien blogeja ja nuorten kaupunkilaisten neulekahvilatapaamisia. Edelleen on paljon myös heitä, jotka tekevät käsitöitä yksin kotonaan.

Kaikki tekemisen tavat ovat Pölläsen mielestä yhtä arvokkaita. Tärkeintä on löytää sellainen tapa, joka tukee omia tavoitteita.

– Syöpää sairastava ihminen saattaa kertoa, että haluaa käsitöiden avulla unohtaa hetkeksi ikävät asiat. Silloin valitaan uusi vaikea tekniikka tai luovuutta vaativa työ, joka vie huomion pois murehtimisesta. Kiireinen kotiäiti taas haluaa rauhoittua hetken vauhdikkaan päivän jälkeen. Silloin valitaan rutiininomainen työ, joka ei vaadi aikaa vievää uuden opettelua.

Pölläsen mukaan monet käyttävät käsitöitä terapiavälineenä tiedostamattaan.

– Vasta jälkikäteen huomaa, että selvisikin vaikeasta elämäntilanteesta käsitöiden avulla.

Käsityöt sopivat niin miehille kuin naisillekin, ja harrastuksen voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa. Pöllänen kertoo leskeksi jääneestä miehestä, joka viimeisteli surutyönään kaikki vaimoltaan keskeneräiseksi jääneet käsityöt.

– Hänelläkin viimeisin käsityö ennen tätä oli varmaan ollut se kuuluisa kansakoulussa virkattu patalappu.

Harrastaja Suvi Sahakari tunnistaa monet Pölläsen kuvailemista käsitöiden voimaannuttavista vaikutuksista. Kun hän tämän vuoden alussa perusti oman käsityöbloginsa, nimeksi tuli Onnen ihania silmukoita.

– On itsetuntoa kohottavaa, kun tekee jotain ja saa sen valmiiksi. Tehdessä saa olla myös luova. Vaikka tekisi mallista, värimaailman voi sommitella itse, hän kertoo.

Sahakari on käyttänyt harrastustaan terapiana myös tietoisesti. Kun yliopisto-opinnot päättävän pro gradu -tutkielman kirjoittaminen alkoi ahdistaa, hän suunnitteli aiheesta sukat. Sahakari merkitsee päivittäin kalenteriin, miltä kirjoittaminen on sinä päivänä tuntunut. Kullekin tunteelle on omat värikoodinsa, jotka hän tallentaa parin rivin raitoina sukkiin.

– Joskus tuntuu, etten ole saanut mitään aikaiseksi, mutta sukanvarresta näen, että seassa on myös niitä päiviä, kun tekeminen on sujunut.

Blogin yhteisöllisyys tuo vastapainoa itsenäiselle harrastamiselle. Siellä tapaa muita samanmielisiä.

– Toinen harrastaja tietää heti, mistä puhun, Sahakari kertoo.

Hän on kirjoittanut esimerkiksi ”vakavasta toisen sukan syndroomasta” eli siitä, kuinka toisesta sukasta tulee helposti erikokoinen kuin ensimmäisestä. Kirjoitus keräsi jo samana päivänä useita kommentteja myötätuntoisilta harrastajilta, jotka tunnistivat oireet.

Sahakarille neuleyhteisö sijaitsee ensisijaisesti sosiaalisessa mediassa, mutta toisinaan hän emännöi neuleiltoja käsitöistä innostuneille ystävilleen. Kerran hän tutustui harrastuksensa ansiosta belgialaiseen vaihto-oppilaaseen.

– Vuoden alussa luin yliopistolla kreikan tenttiin ja neuloin samalla sukkia. Alice istui viereeni, ihasteli työtäni ja kysyi, voisinko neuloa hänellekin sukat. Tein hänelle porosukat.

Tietoa seurakuntien käsityöpiireistä lehden Seurakunnissa tapahtuu -osiosta ja osoitteesta helsinginseurakunnat.fi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: