Lapsen sairastuminen pysäyttää arjen eikä kenenkään perheenjäsenen elämä ole entisellään
‒ Kenenkään ei kannata jäädä yksin perheensä kanssa murehtimaan omaa tilannettaan, sanoo Espoon tuomiokirkkoseurakunnan perhetyönohjaaja Kirsi Kanerva.

‒ Kenenkään ei kannata jäädä yksin perheensä kanssa murehtimaan omaa tilannettaan, sanoo Espoon tuomiokirkkoseurakunnan perhetyönohjaaja Kirsi Kanerva.

Lapsen sairastuminen pysäyttää arjen eikä kenenkään perheenjäsenen elämä ole entisellään

Kun saa apua, arki voi jatkua silloinkin, kun kaikki menee uusiksi.

Kun lapsi sairastuu, se tuo muutoksia perheeseen, sanoo perhetyönohjaaja Kirsi Kanerva. Hän tarkoittaa perheellä ydinperheen ohella kaikkia erilaisia perhemuotoja.

Suomalaisista perheistä joka kolmas on monimuotoinen, esimerkiksi yhden vanhemman perhe, uusperhe, sateenkaariperhe, adoptioperhe, monikkoperhe, apilaperhe ja usean sukupolven perhe.

­– Lapsen sairaus voi olla valtava muutos. Se pysäyttää arkielämän ja herättää tunteita. Suuri huoli heijastuu kaikkeen. Kenenkään perheenjäsenen elämä ei ole entisellään, Kanerva tiivistää.

Lisäksi huoli ei ole koskaan vain ydinperheen asia. Se koskettaa myös sukua ja perheen muita verkostoja.

Jokainen perheenjäsen kokee lapsen sairauden eri lailla.

Lapsen sairaus voi olla lievä ja ohimenevä – tai pysyvä ja vakava. Se voi olla krooninen, pysähtyä hetkeksi ja edetä taas. Sairaus voi olla somaattinen, neurologinen tai psyykkinen.

– Jokainen perheenjäsen kokee lapsen sairauden eri lailla. Kukaan ei voi määrätä toisen kokemusta, Kirsi Kanerva korostaa.

Huolen lisäksi lapsen sairaus voi herättää monia muita tunteita. Voi olla kateutta, vihaa ja epäreiluuden tunnetta. Saattaa tuntua pahalta, kun joutuu luopumaan unelmista, haaveista ja toiveista.

– Voi olla, että akuutissa tilanteessa toinen toimii ja toinen lamaantuu. Se voi aiheuttaa kitkaa perheessä. Voi olla, että tilanteeseen tarvitaan apua, Kanerva jatkaa.

Kirsi Kanerva kuuluu perhetyönohjaajana ammattilaisiin, jotka tarjoavat keskusteluapua akuuttiin tilanteeseen. Lisäksi seurakuntien perheneuvonta antaa ilmaista terapiatasoista ohjaus­ta.

Perhetyö voi myös järjestää kokoontumisia, joissa pohditaan parisuhdetta voimavarana lapsen sairastaessa. Tilaisuuksien sisältö pohjautuu Parisuhdekeskus Katajan ja eri potilasjärjestöjen laatimaan aineistoon.

– Melkein jokaiseen sairauteen löytyy potilasjärjestö. Sitä kautta voi löytyä tietoa ja vertaistukea esimerkiksi lapsen diabetekseen tai munuaissairauteen. Potilasjärjestöjen leireillä ja ryhmätoiminnassa otetaan huomioon koko perhe.

Kanerva pitää tärkeänä myös sopeutumisvalmennuskursseja, joille pääsee lääkärin lähetteellä.

– Kenenkään ei kannata jäädä yksin perheensä kanssa murehtimaan omaa tilannettaan. On mahtavaa tavata ihmisiä, jotka ymmärtävät, mistä on kyse, Kanerva vakuuttaa.

On laitettava ensin happinaamari itselle ja vasta sitten vieruskaverille.

Perheessä voi sairaan lapsen lisäksi olla muita lapsia. Hekin tarvitsevat huomiota.

– On tärkeää, että kaikki lapset tulevat kuulluiksi, nähdyiksi ja arvostetuiksi. Heille olisi hyvä kertoa, miksi toinen vanhempi on niin paljon sairaan lapsen luona, Kirsi Kanerva neuvoo.

Hänen mukaansa perusarjen pitäisi muilla lapsilla jatkua mahdollisimman ennallaan. Hän suosittelee miettimään konkreettisia asioita, joissa perheen huolenpitovastuuta voisi jakaa toisille.

– Moni sukulainen, ystävä tai naapuri voi olla hyvillään, kun voi edes vähän auttaa, Kanerva sanoo ja jatkaa:

– Vaikeassakin tilanteessa kaikkein tärkeintä on, että perheen aikuiset pitävät huolta myös omista ja toistensa tarpeista ja toiveista, vaikkapa vuorotellen. Lentokoneen hätäohje pätee: on laitettava ensin happinaamari itselle ja vasta sitten vieruskaverille.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi