Suruleiri auttaa lapsia ja nuoria käsittelemään perheenjäsenen kuolemaa
Perheenjäsenen kuolema koskettaa syvästi koko perhettä. Espoon ja Helsingin seurakuntien surutyön ammattilaiset tarjoavat tukeaan lapsiperheiden suruleireillä.

Perheenjäsenen kuolema koskettaa syvästi koko perhettä. Espoon ja Helsingin seurakuntien surutyön ammattilaiset tarjoavat tukeaan lapsiperheiden suruleireillä.

Suruleiri auttaa lapsia ja nuoria käsittelemään perheenjäsenen kuolemaa

Lapsiperheiden suruleirillä on tilaa itkulle, muistoille, ilolle ja naurulle. Vertaistuki auttaa kohtaamaan omia tunteita.

Minä en olekaan ainoa, jolta on menehtynyt oman perheen jäsen. Kuolema on käynyt muissakin kodeissa.

Tämän oivaltaa moni läheisen ihmisen menettänyt lapsi ja nuori kohdatessaan toisia vastaavassa tilanteessa olevia.

– Kun ison menetyksen kokeneet kohtaavat toisensa, heidän välilleen kasvaa yhteenkuuluvuuden tunne, kertoo Hanne Malkki, joka toimii Espoonlahden seurakunnassa nuorisodiakonina.

Espoossa järjestetään viikonlopun kestävä suruleiri huhtikuussa ja Helsingissä syyskuussa. Molemmille leireille mahtuu noin kymmenen perhettä, ja niille on ilmoittauduttava etukäteen.

Espoon leiri pidetään joka toinen vuosi. Se on tarkoitettu perheille, jossa on kuollut toinen vanhemmista tai lapsi. Helsingin vuosittainen leiri on suunnattu perheille, joissa on kuollut isä tai äiti. Helsingin leiri sisältää viikonlopun yhdessäolon lisäksi jatkotapaamisen marraskuussa.

– Leirillä puhutaan perheenjäsenen kuolemasta, eikä aihetta tarvitse hävetä tai salata. Olemme saaneet palautetta, että leirin jälkeen lapset ovat puhuneet kotona asiasta paljon paremmin, sanoo Espoon leiristä vastaava Malkki.

Asioita käsitellään pienryhmissä, aikuiset omissaan sekä lapset ja nuoret ikätasonsa mukaisissa.

Kirkon erityisosaaminen on leiriläisten käytettävissä

Kirkossa on laaja surun ja kuoleman kohtaamisen erityisosaaminen. Lapsiperheiden suruleireillä on mukana muun muassa pappeja, diakoniatyöntekijöitä, erityisnuoristyöntekijöitä ja lastenohjaajia. Helsingin leirillä on lisäksi Terhokodin perhetyöntekijä.

Sekä Helsingin että Espoon leirin painopiste on lapsen ja nuoren surun kohtaamisessa ja tukemisessa.

– Haluamme tarjota turvallisen ryhmän, jossa lapset ja nuoret voivat jakaa kokemuksiaan, ilmaista tunteitaan ja löytää uusia selviytymiskeinoja, sanoo Terhokodissa sairaalapappina toimiva Maarit Kolsi. Hän on mukana Helsingin leirillä.

Uskon että kaikkein suurimmistakin menetyksistä toipuu suostumalla suruun.

– Nuorisodiakoni Hanne Malkki

– Aikuisten ryhmissä pohdimme vanhemmuutta ja sitä miten lasta ja nuorta voi tukea surussa. Jäljelle jääneen vanhemman huoli lapsista on iso. Leiri on vanhemmalle myös paikka, jossa saa hetkeksi irtautua arjesta ja purkaa tunteitaan toisten aikuisten kanssa.

Leireillä lasten ryhmissä askarrellaan, piirretään ja käytetään musiikkia ja tarinoita apuna raskaan aiheen käsittelemisessä.

– Leirillä on lupa itkeä, mutta myös nauraa ja laulaa. Otamme seurakunnasta mukaan nenäliinoja, mutta myös lautapelejä ja vaahtokarkkeja, huomauttaa Hanne Malkki.

Hän rohkaisee surun kohtaamiseen ja sen käsittelemiseen.

– Elämässä tapahtuu kurjia asioita. Vaikka omien tunteiden käsitteleminen ja tunteminen voivat tuntua tosi pahalta, uskon että kaikkein suurimmistakin menetyksistä toipuu suostumalla suruun. Rakkaan ihmisen muisto ei koskaan katoa, mutta muisto voi alkaa elää kauniina.

Malkki uskoo, että kun on käsitellyt oman perheenjäsenen menetyksen, saa luottamusta siihen, että selviää elämässä mistä tahansa.

– Sen jälkeen on vähemmän pelättävää.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi