Lapsettomasta adoptioäidiksi
Suomessa noin 15 prosenttia pariskunnista kärsii tahattomasta lapsettomuudesta.
— Lapsettomiksi on määritelty ne pariskunnat, jotka ovat yrittäneet raskautta vuoden ajan, kertoo adoptioäiti Mirja Lassila.
Lassilan mukaan lapsettomuus on koko ajan kasvussa. Yksi syy tähän on se, että lastenhankintaa lykätään yhä myöhemmäksi.
— Monet ajattelevat, että kyllä me vielä ehditään. Toisaalta nykyään myös vakiinnutaan vanhempina kuin aikaisemmin, Lassila sanoo.
Olipa lapsettomuuden syy mikä tahansa, se on kantajalleen kipeä asia. Tikkurilan kirkolla järjestettävässä Tyhjän pesän illassa Lassila kertoo oman selviytymistarinansa.
Ei oo eikä tuu
"Eiks teillä oo vielä tärpännyt?" "Ai te haluatte olla vaan kahdestaan ja matkustella." Lapsettomuudesta kärsiville esitetään kipeitä kysymyksiä ja kommentteja.
Kun Mirja Lassila yritti tuloksetta saada puolisonsa kanssa lasta, häntä ärsyttivät ystävät, jotka tulivat kyynelehtien kertomaan omasta raskaaksi tulosta.
— Miksi heidän piti kertoa raskaudestaan ensimmäisten joukossa juuri minulle, vaikka he tiesivät tilanteeni? Toiset taas olivat ylivarovaisia ja miettivät, että uskaltaako tuolle lapsettomalle sanoa olevansa menossa ostamaan vauvalle vaippoja.
Lassilan mielestä lapsettomuus on kokemus, jossa joutuu kohtaamaan oman rajallisuutensa.
— Kun haluaa saada lapsen, asian eteen on valmis tekemään mitä tahansa, vaikka oman terveytensä kustannuksella, Lassila tietää.
— Nykylääketieteen keinovalikoima on laaja. Monet käyvät läpi ensin inseminaation, sitten koeputkihedelmöityksen ja mikroinjektion. Kaikki tämä vie valtavasti aikaa ja rahaa, Lassila sanoo.
Lapsettomuushoidot tuottavat naiselle kipua ja kärsimystä, eikä toivotusta lopputuloksesta ole takeita.
— Usein mies on se, joka sanoo puolisolleen, että nyt lopetetaan. En halua nähdä sinun kärsivän enempää.
Kaksi menettänyttä kohtaa toisensa
Päätös lapsettomuushoitojen lopettamisesta ei ole helppo. Entä jos yritettäisiin vielä kerran? Niin Mirja Lassilakin mietti puolisonsa kanssa kerran toisensa jälkeen. Lopulta he päätyivät adoptoimaan kaksi tytärtä Kiinasta.
— Lapsettomuus on kuitenkin elämänmittainen matka, jonka aikana suru nousee aika ajoin uudelleen pintaan, Lassila sanoo.
Adoptioon päätyvillä pareilla on edessään pitkä prosessi, eikä adoptioperheen elämä ole välttämättä helpoimmasta päästä.
— Adoptioperheissä on usein ongelmia, koska lapset ovat joutuneet kokemaan niin suuria menetyksiä. Olen usein sanonut, että adoptiossa kaksi menettänyttä kohtaa toisensa.
Tavatonta ei ole sekään, että adoptiolapsi ei vastaa odotuksia.
— Monet adoptiovanhemmat kuvittelevat olevansa hyväntekijöitä, mutta lapset eivät olekaan aina kiitollisia ja herttaisia vaan riiviöitä, joita täytyy rakastaa.
8-vuotiaan Roosan ja 5-vuotiaan Emmin äiti ajattelee nyt, että adoptioon olisi pitänyt ryhtyä jo paljon aikaisemmin.
— Nuorempana olisin ollut vetreämpi ja jaksanut enemmän lapsiperheen hulinan ja touhun keskellä.
Muutakin kuin biologinen linkki
Mirja Lassila uskoo, että lapsettomuudessa piilee mahdollisuuden siemen.
— Pariskunta voi selvitä, jos he osaavat nähdä arvonsa ihmisinä ja pariskuntana, lapsettomuudesta huolimatta.
— Lapsettomuus on kipeä asia, jonka kanssa täytyy elää. Pitää oppia hyväksymään vaikkapa se, että alkaa itkettää, kun näkee jossain vauvanvaunut, Lassila sanoo.
Hänen mielestä lapseton pariskunta ei lopulta ole sen huonommassa jamassa kuin muutkaan. Elämä voi olla mielekästä, vaikka ei saisikaan haluamaansa.
— Vanhemmuus on muutakin kuin biologinen linkki aikuisen ja lapsen välillä. Biologisten lasten sijaan voi olla henkisiä lapsia. Esimerkiksi minä olen luonut syviä suhteita sukulaislapsiin ja kummilapsiin.
— Olen purkanut lapsettomuuden mukanaan tuomia tunteita ja tunnelmia esimerkiksi musiikkiin, jota olen tehnyt. Mitään yleispäteviä ohjeita selviytymiseen ja voimavarojen löytämiseen ei ole. Jokaisella on oma tiensä.
Tyhjän pesän ilta su 5.4. klo 18 Tikkurilan kirkossa. Alustus Mirja Lassila.
— Pitää oppia hyväksymään se, että alkaa itkettää, kun näkee jossain vaikka vauvanvaunut.
Jaa tämä artikkeli: