Laulaminen maistuu taas
– Minulle on tärkeää, että joogatunneillani pystytään keskittymään siihen hetkeen ja omaan tekemiseen, toteaa Jore Marjaranta.

– Minulle on tärkeää, että joogatunneillani pystytään keskittymään siihen hetkeen ja omaan tekemiseen, toteaa Jore Marjaranta.

Laulaminen maistuu taas

Jore Marjaranta löysi keikkatauolla toisen ammatin.

Neljä vuotta sitten muusikko Jore Marjaranta muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin Coloradoon. Siellä hän oli koti-isänä, ja päätti opiskella siinä ohessa.

– Haaveilin meneväni kasvisruokakurssille, mutta se ei aikataulullisesti sopinut, kun en pystynyt opiskelemaan kokopäiväisesti.

Lähellä kotia oli kuntosali, jossa Marjaranta kävi pilateksessa ja joogassa. Hän oli harrastanut joogaa jo koti-Suomessa.

– Kuntosalin joogaopettaja veti kursseja läheisellä koululla, ja niin opiskelin siellä joogaopettajaksi. Opetusta oli kaksi kertaa viikossa ja kurssi kesti puoli vuotta.

Joogalla on ollut joidenkin ihmisten mielissä salamyhkäinen maine. Jore Marjarannasta jooga on liikuntaa.

– Jotkut pelkäävät, että jooga liittyy jotenkin uskontoon tai että joogatunnilla hurahtaa johonkin. Minusta hyvän joogaohjaajan ominaisuus on se, että hän keskittyy joogaan kuntoilumielessä. Sitten erikseen ovat ne uskontosuunnat, joiden toiminnassa on myös joogaa mukana – ja saattaa niillä olla käytössään muitakin kuntoilulajeja.

Palattuaan kahden vuoden ulkomailla olon jälkeen Suomeen Marjaranta alkoi pitää joogatunteja Lauttasaaressa, Malmilla ja Koivukylässä.

– Helsingissä pidän tunteja liikuntakeskuksissa ja Vantaalla ohjaan seniorijoogaa yli 55-vuotiaille Vanhusten Kotiapusäätiöllä.

Marjarannalle suurin yllätys senioriryhmässä on ollut miesten tunnollinen sitoutuminen tunneilla käymiseen.

– Paras oli se, kun viime talvena oli olympialaiset ja televisiosta tuli jääkiekkoa. Minulla oli miesten ryhmän ohjaus, ja ajattelin, ettei sinne varmaan kukaan tule, kun on kisat. Mutta kaikki olivat paikalla.

Jore Marjaranta on tehnyt suomenkielistä popmusiikkia 14 vuotta. Ensimmäinen soololevy ilmestyi vuonna 2000. Hänet muistetaan myös mustista hiustötteröistä ja pitkistä kengistä.

– Lähdin Leningrad Cowboysista vuonna 1997. Siitä on niin kauan aikaa, että se meininki tuntuu tosi vieraalta. Lähtöni jälkeen löysin musiikillisesti oman suuntani ja soolourani.

Yhdysvalloissa ollessaan Marjaranta ei laulanut, säveltänyt eikä sanoittanut.

– Kävin vain katsomassa bändejä. Kun tulin takaisin Suomeen, laulaminen maistui taas tosi hyvältä.

Marjarannan Vantaan seniorijoogaryhmässä käy muun muassa Koivukylän Lions-klubin leijonia. He pyysivät häntä laulamaan hyväntekeväisyyskonserttiin, jonka tuotto menee paikalliseen vanhus- ja nuorisotyöhön.

Adventin aikoihin Marjaranta tekee enintään kolme joulukonserttia säilyttääkseen juhlan ainutlaatuisuuden. Leijonille artisti sanoi kyllä, ja pyysi mukaansa kaverin.

– Esitämme Olli Ahvenlahden kanssa perinteisiä joululauluja. Mukana on kaksi laulua, jotka eivät liity jouluun, mutta sopivat kirkossa esitettäviksi.


Koivukylän Leijonien perinteinen joulukonsertti to 27.11. klo 19 Rekolan kirkossa. Jore Marjaranta, laulu, Olli Ahvenlahti, piano ja urut. Ohjelma 15 e sisältää pullakahvit.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi