Laura Suominen ja Aino Sjöholm tulivat seurakuntaan omia teitään, eri elämänvaiheissa. Molemmilla oli tarve pohtia omaa hengellisyyttään.
”Minusta oli pitkään tuntunut, että tarvitsen aitoa apua, jotain itseäni voimakkaampaa” – Aada Sjöholm lähti aikuisrippikouluun ja Laura Suominen retriittiin
Etsijän polulla -illat saivat alkunsa pappi Katja-Maaria Kaskisen hengellisistä keskusteluista kahden seurakuntalaisen kanssa.
Puolitoista vuotta sitten syksyllä Laura Suominen sanoi pappi Katja-Maaria Kaskiselle, että hän on loppu eikä jaksa enää.
Suominen oli tullut retriitti-iltaan Vantaan Hämeenkylän kirkkoon. Hän oli koko elämänsä tahtonut olla vahva, mutta nyt masennus oli vienyt vallan. Retriittiin hän lähti, vaikkei koskaan muuten käynyt kirkossa.
Illan aikana oli mahdollisuus jutella papin kanssa, ja Suominen meni.
– Kysyin Katja-Maarialta, miten hän löysi Jumalan. Hän vastasi kuin ihminen ihmiselle.
Retriitin jälkeen Suominen ja Kaskinen alkoivat tavata muutaman viikon välein hengellisen ohjauksen merkeissä. Se tarkoittaa oman hengellisen polun pohtimista luottamuksellisessa keskustelussa.
Laura Suomisen mielestä koskaan ei ole liian myöhäistä etsiä.
Suomisen aiempi polku on tiivistäen tämä: 1950-luvulla hän kävi koulunsa katolisten nunnien opissa Helsingin englantilaisessa koulussa. 1960-luvun lopun taistolaisena hän erosi luterilaisesta kirkosta, mutta liittyi takaisin mennessään naimisiin 1980-luvun alussa.
Puolison kuolinvuoteen äärellä 14 vuotta sitten kävi sairaalapappi. Jotain liikahti Suomisen sisällä.
Seinä vastassa voi olla hyvä asia
Jumalanpalvelus on silti vaikuttanut Laura Suomisesta turhanpäiväiseltä riitiltä. Raamattuun hän on suhtautunut skeptisesti, ja Jeesus on ollut ”ristillä roikkuva äijä”, jonka merkitystä hän ei ole ymmärtänyt.
Katja-Maarian Kaskisen kanssa käydyt keskustelut aiheuttivat ”tajunnan laajentumisen”, Suominen toteaa. Nyt, 79-vuotiaana, hän sanoo antautuneensa virran vietäväksi. Hän käy messussa, raamattupiirissä ja rukouspiirissä.
– Välillä on ollut seinä vastassa, mutta Katja-Maaria sanoo, että se on vain hyvä. Tulee pohdittua asioita.
Suomisesta alkoi tuntua, että hän haluaisi palvella seurakunnassa jotenkin. Yhdessä Kaskinen ja Suominen miettivät, että ehkä voisi järjestää iltoja, joihin toisetkin hengelliset etsijät voisivat tulla.
Nyt sellaisia on luvassa kaksi: ensimmäinen maaliskuussa ja toinen huhtikuussa.
Kyseleminen taitaakin olla uskoa
Aino Sjöholm, 24, lähetti viime syksynä Hämeenkylän seurakuntaan sähköpostia. Siinä hän kertoi, että haluaisi aloittaa rippikoulun.
– Minusta oli pitkään tuntunut, että tarvitsen aitoa apua, jotain itseäni voimakkaampaa. Olin jo polttanut itseni loppuun. En nähnyt tulevaisuutta, Sjöholm sanoo.
Hänet oli kastettu lapsena, mutta rippikoulu oli jäänyt teini-iän vaikeassa vaiheessa käymättä. Nyt jostain oli tullut tarve rukoilla, vaikka Sjöholm mietti, oliko siinä mitään järkeä. Uskoiko hän edes?
– Sitten yhtenä iltana ajattelin, että tämä kyseleminen taitaa olla sitä uskoa.
Aino Sjöholm kokee seurakunnassa kuuluvansa porukkaan.
Sjöholm sairastaa suolistosairaus Crohnin tautia. Se uuvutti, ja talousvaikeudet myös. Tuntui hyvältä ajatukselta päästä juttelemaan jonkun kanssa.
Papiksi Sjöholm sai Katja-Maaria Kaskisen. Rippikoulu oli voimaannuttava kokemus. Omien ajatusten uskalsi antaa tulla, koska olo oli niin turvallinen.
Joulukuussa Sjöholm konfirmoitiin. Paikalla olivat veljet ja läheiset ystävät. Päivä oli Sjöholmille yksi hänen elämänsä kauneimmista.
Katja-Maaria Kaskinen sanoo, että haluaa pappina olla matkakumppani ja mahdollistaja.
Kun Katja-Maaria Kaskinen kertoi suunnitteilla olevista Etsijän polulla -illoista, Sjöholm halusi olla mukana valmistelemassa niitä.
Jokaisen polku on pyhää maata
Katja-Maaria Kaskinen pitää ensimmäisessä Etsijän polulla -illassa johdannon, jossa hän toteaa, että kullakin osallistujalla on oma kysymyksensä, oma vaiheensa ja oma suuntansa.
– Aito kaipaus on ensimmäinen johtolanka.
Illan aikana keskustellaan ryhmissä. Niissä kenelläkään ei ole valtaa määritellä toisten asioita, Kaskinen lupaa. Jokaisen oma polku on kuin pyhää maata.
Kaskinen huomauttaa, että ihmiset sanoittavat hengellistä etsimistään harvoin edes läheisilleen.
– Sellaiselle puheelle olemme luomassa tilaa.
Etsijän polulla: Minä ja hengellisyys -illat Hämeenkylän kirkossa
Etsijän polulla: Minä ja hengellisyys -illat Hämeenkylän kirkolla, Auratie 3, Vantaa, 19.3. ja 17.4. kello 18. Ilta koostuu johdannosta ja ryhmäkeskusteluista, lopuksi iltatee. Samat osallistujat ovat tervetulleita molemmille kerroille. Katso lisätietoa Vantaan seurakuntien retriiteistä ja hiljentymishetkistä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kun Miikka Toivolan koti alkoi täyttyä maalauksista, hän tarjosi niitä esille seurakunnan tiloihin: ”Toivon, että valo loistaisi niistä”
Hyvä elämäMiikka Toivolan näyttely on esillä Café Pähkinässä Pähkinärinteessä. Harrastajataiteilijat voivat saada töilleen gallerian seurakunnan tilasta Vantaalla, Espoossa ja Helsingissä.
