Leena Parkkisen kuvakirja kertoo sisarkateudesta ja pelon voittamisesta
Leena Parkkisen mielestä lastenkirjoissa voi käsitellä ahdistaviakin asioita, kunhan niissä on valoisa loppu.

Leena Parkkisen mielestä lastenkirjoissa voi käsitellä ahdistaviakin asioita, kunhan niissä on valoisa loppu.

Leena Parkkisen kuvakirja kertoo sisarkateudesta ja pelon voittamisesta

Vauhdikkaita käänteitä ja kummallisia eläimiä sisältävä teos vie lukijan seikkailemaan takapihan viidakkoon.

Kirjailija Leena Parkkinen tunnetaan romaaneistaan, mutta nyt hän on tehnyt toisen lastenkirjansa, kuvakirjan Pikkuveli ja mainio harharetki. Kirja ilmestyy Teoksen kustantamana huhtikuussa, ja se kuvaa sisarusten, Kreivitär Pitäjänmäen ja Pikkuveljen, seikkailua viidakossa.

Sisarusten kotinurkilta alkaa sademetsä, jonne he lähtevät etsimään vaarallista jättiläiskäärmettä, Suonsilmärusettianakondaa. Pikkuveli saa tutkimusretkelle avuksi tulitikkulaatikkoa pienemmän apinan ja tassullisessa talossa asuvan mummon.

– Kyseessä on rönsyävä tarina, jossa riittää hassuja asioita, vauhdikkaita käänteitä, kummallisia eläimiä ja yllättäviä ruokia, Parkkinen sanoo.

– Kirja kertoo sisarusten välisestä kateudesta ja pelon kohtaamisesta. Yhteisellä retkellään he oppivat ymmärtämään toisiaan kilpailuasetelmasta huolimatta.

Kirjan on kuvittanut ansioitunut graafinen suunnittelija ja kuvittaja Jussi Karjalainen. Hän on tehnyt tähän mennessä myös Parkkisen kaikki kirjankannet. He tutustuivat jo parikymppisinä työskennellessään WSOY:llä.

– Yhteisen kirjaprojektin aloitimme pari vuotta sitten. Oli tosi kiva tehdä kirjaa tiiviisti kuvittajan kanssa, koska yleensä istun yksin tietokoneen ääressä pyjamanhousuissa.

– Ideoimme kirjaa kuva kerrallaan. Jussi nimittäin valmisti kuvat käsityönä työläällä kollaasitekniikalla, vanhojen itäeurooppalaisten lastenkirjojen tyyliin.

Leena Parkkinen tekee mielellään välillä lastenkirjoja, koska ne päättyvät onnellisesti. Kirjoissa voidaan käsitellä vaikeita asioita, kuten kuolemaa ja kiusaamista, mutta valoisan lopun ansiosta ne eivät jää yleensä ahdistamaan.

– Arvostan kotimaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta, koska se on niin monimuotoista ja ammattitaitoista. Esimerkiksi Siri Kolun ja Seita Vuorelan nuortenkirjat sisältävät ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja.

Oli tosi kiva tehdä kirjaa tiiviisti kuvittajan kanssa, koska yleensä istun yksin tietokoneen ääressä pyjamanhousuissa.

Lapselle lukeminen kuuluu Parkkisen mielestä tärkeimpiin asioihin, mitä vanhemmat voivat tehdä, koska se kehittää lapsen sanavarastoa. Parkkinen itse vietti lapsuutensa kirjojen ympäröimänä, sillä hänen isänsä on kirjailija Jukka Parkkinen, joka on kirjoittanut 30 lasten- ja nuortenkirjaa.

– Odotan jo kovasti, että pääsen lukemaan omalle lapselleni. Lastenrunoja olen jo hänelle lukenutkin, kertoo viiden kuukauden ikäisen vauvan äiti.

Parkkisen edellinen lastenkirja, Miss Milky Ray, on käännetty viidelle kielelle. Hän on myös saanut palkintoja romaaneistaan. Uusin, viime vuonna ilmestynyt historiallinen rakkausromaani Säädyllinen ainesosa, on yksi Aamulehden Tulenkantaja-palkinnon ehdokkaista.

– Palkintojen saaminen on tietysti hienoa, mutta ne pitäisi unohtaa saman tien. Niiden tärkein merkitys on siinä, että ne tekevät mahdolliseksi kirjailijan työn jatkamisen.

Parkkinen aikoo aloittaa kesällä uuden romaanin kirjoittamisen. Hänen eläkkeellä oleva äitinsä on lupautunut hoitamaan lasta.

– Isovanhemmat ovat korvaamattomia, kun työajat ovat epäsäännöllisiä, kirjailija toteaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: