19-vuotias Lenita Susi on näytellyt kahdessa pitkässä elokuvassa ja tekee parhaillaan tv-sarjaa. Tulevaisuudessa hän tahtoo Teatterikorkeakouluun. Kuva: Sini Pennanen

Lenita Susi luottaa tahtoon ja treeniin

19-vuotias näyttelijänalku ei pidä lahjakkuutta menestyksensä salaisuutena.

• 14.09.2015 14:50
• Hanna Antila

Jo 7-vuotiaana teatterikerholaisena Lenita Susi tiesi tahtovansa näyttelijäksi. Siinä ei ole vielä mitään kummallista, sillä niin tahtoo moni muukin pieni tyttö. Poikkeuksellista on se, että päätös on pitänyt.

"6-vuotiaana näyttelin päiväkodissa lohikäärmettä. 7-vuotiaana aloitin siskon kanssa Keravan Vekarateatterissa."

Teatterikerhosta tie vei lyhytelokuvaan ja sieltä mainoksiin. Kun töitä alkoi tulla, Lenitan äiti kirjailija Pauliina Susi patisti tytärtään ryhtymään roolituspalvelun asiakkaaksi. Sitä kautta hän pääsi pieneen rooliin Dome Karukosken Mielensäpahoittajaan ja siitä edelleen Mika Kaurismäen Elämältä kaiken sain -elokuvaan. Hänen roolisuoritustaan elokuvassa on kehuttu, mutta Lenitalla itsellään tuntuu olevan jalat maassa.

"Jotkut puhuvat luonnonlahjakkuudesta, mutta en koe, että olisin erityisen lahjakas, vaan olen treenannut näitä asioita lapsesta asti. Olen nähnyt paljon vaivaa niiden taitojen eteen, mitä minulla on", Lenita toteaa.

Pitkä liuta harrastuksia

Vaikka näyttelijä on Lenitan ammattihaave ja kiinnostuksenkohde numero yksi, hänen elämässään on monia muitakin tärkeitä juttuja. Lenita tanssii, piirtää, maalaa, laulaa, kirjoittaa, soittaa saksofonia ja tekee itse vaatteita. Hän on kokeillut myös ohjaamista. Opinnot Kallion ilmaisutaidon lukiossakin ovat vielä kesken. Häneltä puuttuu pari kurssia ja loput ylioppilaskirjoituksista. On pakko ihmetellä, miten hän ehtii tehdä kaiken tämän.

"Ei se toimi niin, että jättäisin muut asiat pois ja keskittyisin vain yhteen. Minusta tuntuu, että jos jättäisin yhden asian pois, en saisi enää nautintoa muista."

Korean ja Japanin kulttuurit kiinnostavat Lenitaa. Hän harrastaa street dancea ja korealaiseen popkulttuuriin pohjautuvaa k-pop-tanssia sekä opettaa tanssikoulussa. Hän on osallistunut myös k-pop-tanssikilpailuihin.

"Ryhmämme B3B3 tuli toiseksi k-popin MM-kisojen Suomen karsinnoissa. Ensi vuonna aiotaan voittaa koko kisa."

Lenita katsoo k-pop-videoita ja omaksuu niistä jokaisen liikkeen ja ilmeen, opettelee kieltä ja panostaa vielä vaatteisiinkin, jotka ovat tärkeä osa esitystä.

"Aasian kulttuurit ovat nousussa. Niissä on omanlaisensa maailma, jossa pyritään täydellisyyteen. Toki tähän liittyy sekin, että monet nuoret tahtovat olla erilaisia."

"Rakastan kaikkea pikkutarkkaa. Kun piirränkin, teen todella pikkutarkkoja juttuja."

Musiikkimaku kertoo ihmisestä paljon

Näyttelijälle hyödylliset omaisuudet eli matkiminen, ihmisten tarkkaileminen ja eri roolien ottaminen ovat aina kiehtoneet Lenitaa. Arjessakin hän leikittelee eri rooleilla, ainakin kun kyse on ulkonäöstä.

"Minulla on treenivaate- tai hopparityyli, japanilainen lolita-tyyli ja asiallinen tyyli. Kaikki ne ovat osa minua. En usko, että vaatteet vaikuttavat siihen, millainen olen, mutta jos minulla on hame päällä, niin ristin sentään jalat istuessani ja olen vähän naisellisempi", Lenita sanoo ja nauraa.

Näyttelijänä hän valmistautuu rooleihinsa miettimällä, millaista musiikkia hahmo kuuntelisi. Vasta sen jälkeen hän pohtii motiiveja ja muita yksityiskohtia.

"Musiikkimaku on kokonaisvaltainen juttu ja kertoo ihmisen tunneskaalasta paljon. Jos ihminen kuuntelee vaikka punkia, kyllä siitä voi päätellä jotakin."

Elämältä kaiken sain -elokuvassa Lenita esittää goottiteini Emppua, joka tutustuu isänsä uuden naisystävän isään Urhoon (Vesa-Matti Loiri). Muita näyttelijöitä elokuvassa ovat muun muassa Armi Toivanen ja Peter Franzén.

"Koko elokuvanteko oli kuin unta. Aloin tottua siihen vasta loppuvaiheessa. Jännitin sitä maailmaa, en niinkään ihmisiä."

"Veskun kanssa oli mahtava tehdä töitä. Kumpikin antoi kaikkensa joka kohtauksessa, vaikka juuri sillä hetkellä olisi kuvattu vain toista. Meistä tuli ihan kavereita, juteltiin niitä näitä."

Nyt työn alla on poliisisarja, jolla ei ole vielä nimeä. Sarjaa kuvataan Lappeenrannassa ja Vilnassa, ja se nähdään televisiossa joko ensi keväänä tai syksyllä.

"Siinä näyttelen todella rankkaa, mutta mielenkiintoista hahmoa", Lenita paljastaa.

Näytteleminen on taianomaista

Tulevaisuudensuunnitelmissa Lenitalla siintää Teatterikorkeakoulu. Mutta onko sen aika vielä ensi keväänä, vai vasta parin vuoden päästä, jää nähtäväksi.

"Haluaisin myös nähdä maailmaa, matkustella vaikkapa Yhdysvalloissa, Japanissa ja Koreassa. Uskon, että esimerkiksi arvosteluihin on helpompi suhtautua, jos ennen teatteriopintoja on vähän elämänkokemusta."

Siitä hän ei ole huolissaan, että näyttelemisen lumo häviäisi kun siitä tulee jokapäiväistä työtä.

"Näytteleminen on juttu, jossa haluan kehittyä. Se on aika hillitöntä ja se vie paljon energiaa, mutta myös antaa sitä. Siinä on jotakin taianomaista."