— Halailen ja pusuttelen Lenniä paljon, kertoo Anna-Leena Hakuli.
Lennin äiti
Anna-Leena Hakulin äitiyteen on mahtunut iloa ja onnea, mutta myös väsymystä.
Anna-Leena Hakuli, 28, oli varautunut äidiksi tuloon lukemalla oppaita ja käymällä perhevalmennuksessa. Siitä huolimatta Anna-Leena ei osannut arvata, miten hänen maailmansa mullistuisi, kun odotettu, toivottu ja yritetty Lenni-poika syntyi maailmaan isänpäivänä vuonna 2010.
— En voinut etukäteen ymmärtää, miten paljon iloa ja onnea, mutta myös väsymystä ja turhautumistakin äidiksi tuleminen toi tullessaan, Anna-Leena kertoo.
Naurettiin ja itkettiin yhdessä
Kun Hakulin perhe oli Pyhän Annan lastenkirkossa sopimassa kastetilaisuudesta, Lennin kastepappi mainitsi ryhmästä, joka oli suunnattu ensimmäistä kertaa äidiksi tulleille. Anna-Leena kiinnostui heti.
Äitien ja vauvojen ryhmä kokoontui yhden kevään ajan. Jokaisella kokoontumiskerralla oli oma aiheensa. Anna-Leenalle on jäänyt erityisesti mieleen kaksi aihetta.
— Toinen käsitteli parisuhdetta, toinen sitä minkälainen äiti itse on. Aiheet jäivät mieleen ehkä siksi, että niistä ei ollut ihan helppoa puhua muille.
Totta kai äitien keskustelu rönsyili myös vauvaperheen arjen teemoihin: puhuttiin ruoka-ajoista, vauvojen nukkumisista ja vauvansoseiden sisällöistä. Vauvat pötköttelivät viltillä äitien jutellessa viltin ympärillä.
Anna-Leenan mielestä oli tärkeää, että ryhmässä oli vain ensimmäisen kerran äidiksi tulleita.
— Ryhmässä naurettiin ja itkettiin yhdessä. Pystyimme jakamaan asioita tavallista syvällisemmin ja kertomaan myös vaikeista kokemuksista ja tunteista. Rohkeus ei välttämättä olisi riittänyt kaikkien mieltä askarruttavien kysymysten esittämiseen, jos läsnä olisi ollut myös konkariäitejä.
Pinna tiukalla
Anna-Leenan mukaan ryhmään oli helppo mennä ja siellä tutustui kivoihin ihmisiin. Muiden äitien joukossa vauvaa saattoi myös imettää huoletta.
— Ryhmässä todettiin, että kokoontuminen oli monelle äidille kylmän talven aikana viikon kohokohta.
Kun Lenni ei meinannut nukahtaa illalla tai heräili monta kertaa yön aikana, Anna-Leenalla oli välillä pinna tiukalla. Se herätti syyllisyyttä.
— Mietin, että miten voin hermostua tuollaiselle pienelle avuttomalle ihmiselle. Mutta ryhmässä kuulin, että se on ihan normaalia, eikä sellaisesta pidä tuntea syyllisyyttä.
— Huomatessani, että muitakin väsyttää, ja kuullessani, että muutkin vauvat heräilevät öisin, minusta alkoi tuntua, että meillä meneekin ihan hyvin.
Ryhmän päätyttyä äidit kokoontuivat vielä pari kertaa ilman ohjaajia.
— Nyt ryhmän äidit ovat Facebook-kavereitani ja meillä on toistemme sähköpostiosoitteet. Jos tapaamme sattumalta kaupassa, pysähdymme vaihtamaan kuulumiset. Ryhmä oli minulle tärkeä. Ilman sitä olisin varmaan stressannut asioista vielä enemmän.
”Äiti rakas”
Elokuun alussa Anna-Leena palasi töihin rahoitusalan markkinointitehtäviin ja Lenni aloitti päiväkodissa.
— Minusta tuntuu, että Lennillä on hyvä olla.
Anna-Leena on omasta mielestään äitinä aika samanlainen kuin hänen oma äitinsä. Anna-Leenan mielestä lapsella täytyy olla rajat ja rakkautta.
— Halailen ja pusuttelen Lenniä paljon. Sanon, että tykkään sinusta. On ihana huomata, että Lennikin on oppinut osoittamaan hellyyttä. Kun olen hakenut Lenniä päiväkodista, hän on tullut halaamaan ja sanonut ”äiti rakas”.
Ensimmäistä kertaa äidiksi -ryhmä tiistaisin 11.9.–30.10. klo 13–14.30 Pyhän Annan lastenkirkolla Itä-Hakkilassa (Koulutie 11). Ryhmä on tarkoitettu äideille, joiden vauvat ovat ryhmän alkaessa alle puolivuotiaita. Tiedustelut ja ilmoittautumiset Liisa Pietilä p. 09 8306 527 tai 050 337 7312 tai liisa.pietila@evl.fi.
Jaa tämä artikkeli: