Aina matkalla. Osa tieteellisen tutkimuksen luonnetta on, että se on koko ajan liikkeessä. Uudet tutkimustulokset johtavat uusiin kysymyksiin ja niin edelleen. Kuva: Hans Eiskonen
Luonnontieteilijän Jumala ei aseta uskoa ja tiedettä vastakkain
Luonnontieteilijän Jumala ei ainakaan ole valkotakkinen mies laboratoriossa. Se tulee heti selväksi, kun kaksi tutkijaa Cambridgesta puhuvat tieteestään ja uskostaan.
Cambridge on kaupunki, jonka liepeillä (niin tarina kertoo) omena putosi Isaac Newtonin päähän. Cambridgesta lähti nuori Charles Darwin kohti M/S Beaglea ja maailmanympärysmatkaa. Cambridgen keskustassa sijaitseva The Eagle -pubi oli DNA:n keksijöiden kantapaikka.
Cambridge on myös kaupunki, jonka yliopisto koostuu lukuisista collegeista. Lähes jokaisessa collegessa on anglikaaninen kappeli, joissa vietetään säännöllisesti messua ja rukoillaan päivittäin. Keskiajalla perustettujen collegien esikuvia olivat luostarit, rukouksen ja oppimisen paikat.
Siksi Cambridge on hyvä paikka puhua uskon ja tieteen rajankäynnistä. Tässä jutussa puhuu kaksi Cambridgessa vaikuttavaa tutkijaa, jotka ovat myös avoimesti kristittyjä.
"Uskon ja tieteen vastakkainasettelu on surullista"
Tietokoneen ääressä istuva nainen muistelee isäänsä, joka oli kirurgi. Isällä oli tapana puolileikillään toivoa, että hänen työnsä joskus loppuisivat tykkänään.
– Samalla tavoin minä toisinaan toivon, ettei tällaisia instituutteja tarvittaisi, nainen naurahtaa.
Nainen on Ruth Bancewicz, joka työskentelee Faraday-instituutissa Cambridgessa. Bancewicz on koulutukseltaan genetiikkaan erikoistunut biologi. Faraday-instituutissa hänen kollegoihinsa kuuluu sekä luonnontieteilijöitä että teologeja. Instituutin tarkoituksena on edistää tieteen ja uskon välistä vuoropuhelua.
– Uskon ja tieteen vastakkainasettelu on hyvin surullinen, Bancewicz huokaisee.
Toinen tapaaminen on sovittu laitokselle, jossa työskentelee muun muassa paleontologeja ja geologeja. Ala-aulan seinät kertovat lyhyelläkin
|
– Maltilliset eivät aina saa ääntään kuuluviin. Tappelut muistetaan kaikkein parhaiten, kuvailee biologi Ruth Bancewicz. Kuva: Nigel Bovey |
vilkaisulla elämän pitkää historiaa. Vanhanaikaisiin vitriineihin on saatu mahtumaan ällistyttävä määrä kivinäytteitä ympäri maailmaa Norjasta Australiaan.
Kivien keskelle saapuu Simon Conway Morris, joka työskentelee paleobiologian professorina. Hän tutkii kambrikauden fossiileja. Kambrikaudesta tähän hetkeen on noin 500 miljoonaa vuotta.
Miltä tieteen ja uskon välinen keskustelu näyttää cambridgelaisen professorin silmin?
– Me britit olemme yhtäältä–toisaalta-ihmisiä. Täällä tehdään keskustelussa paljon kompromisseja. Toki on paljon äänekkäitä ihmisiä, kuten Richard Dawkins.
Myös Faraday-instituuttia edustava Ruth Bancewicz kuvailee keskustelua kohtalaisen moniarvoiseksi.
– Maltilliset eivät tosin aina saa ääntään kuuluviin. Tappelut muistetaan kaikkein parhaiten. Mutta ei tilanne ole yhtä polarisoitunut kuin Yhdysvalloissa.
Bancewiczin perhe kävi baptistikirkossa. Vanhemmat viettivät lepopäivää ja olivat hyvin vieraanvaraisia. Lääkäreinä he osasivat vastata tarkkaan pienen Ruthin kysymyksiin ihmisruumiista. Heidän esimerkkinsä innosti tytärtä niin tutkijanuralle kuin yhä syvemmälle kristinuskoon.
Baptistien piireistä Bancewicz siirtyi anglikaanisen kirkon pariin. Myöhemmin hän löysi oman yhteisönsä, karismaattis-evankelikaalisen New Frontiers -seurakunnan.
Simon Conway Morris taas sijoittaa itsensä anglikaanisen kirkon katoliseen, korkeakirkolliseen laitaan. Omaa uskonmaisemaansa hän ei pidä millään lailla kiinnostavana.
– Jossain vaiheessa elämääni vain vakuutuin siitä, ettei ole parempaa kertomusta. Kristinusko tarjosi kattavimman vastauksen siihen, keitä me olemme ja miksi meillä on väliä.
"Ajatus täydellisestä objektiivisuudesta on vanhentunut"
Luonnontieteellinen tutkimus saa meidät kysymään olemassaolon perustavanlaatuisia kysymyksiä, Ruth Bancewicz ajattelee.
– Tieteellä ja uskolla on erilaiset kielet mutta usko peittää kaiken. Mikään ei ole ulkona Jumalan vaikutuspiiristä. Yliopistossa on lukuisia tiedekuntia ja usko läpäisee ne kaikki. Se ei ole vain teologisen tiedekunnan asia.
Osa Bancewiczin kanssakristityistä on miettinyt, onko kristillinen vakaumus ristiriidassa genetiikan tutkimuksen kanssa.
– Toki siinä on haasteita, mutta minusta siinä ei ole mitään suurta ongelmaa. Luonnontieteiden parissa kukaan ei välitä siitä, miten uskon. Se ei vaikuta tekemääni tutkimukseen.
Mutta eikö tutkijan pitäisi olla työssään mahdollisimman puolueeton?
– Ajatus täydellisestä objektiivisuudesta on vanhentunutta tieteenfilosofiaa. Nykyisin ajatellaan, ettemme voi poistaa taustaoletuksiamme, tunteitamme tai uskoamme. Tutkija tarvitsee kriittistä realismia. Minulla on taustaolettamuksia, mutta yritän eliminoida ne mahdollisimman pitkälle muun muassa toistamalla kokeita ja antamalla muun tiedeyhteisön tutkia kriittisesti työtäni, Bancewicz pohtii.
– Uskonto on aivan samalla tavalla taustaolettamus kuin materialismi.
Simon Conway Morris taas tuntuu olevan suorastaan allerginen uskonvakaumuksen ja tutkimuksen sekoittamiselle.
|
"Me britit olemme yhtäältä–toisaalta-ihmisiä. Täällä tehdään keskustelussa paljon kompromisseja", sanoo professori Simon Conway Morris. Kuva: Templeton Press |
– Sillä, mitä teen työkseni, ei ole mitään tekemistä Jumalan olemassaolon todistamisen kanssa. Ei Jumalan olemassaoloa voi todistaa, ei ainakaan tällä puolella hautaa.
Evoluutiotutkimuksen ja uskon ristiriitaa ei löydä hakemallakaan Simon Conway Morrisin ja Ruth Bancewczin ajattelusta. He puhuvat yhtä itsestään selvästi evoluutiobiologian tutkimustuloksista ja Jumalan mysteeristä. Bancewicz kysyykin:
– Jos Jumala on luonut tämän kaiken, mitä pelättävää meillä enää on?
Hänen mielestään keskustelu on ajautunut väärälle raiteelle. Kun lajien kehityskaaret alkoivat paljastua, osa kristityistä asettautui siilipuolustukseen. Eikä vastakkainasettelu ole vieläkään hävinnyt.
Ruth Bancewiczilla on viesti tutkimustulosten kyseenalaistajille:
– Katsokaa hepreankielistä alkutekstiä, lukekaa kirkkoisiä, tutustukaa kristilliseen traditioon. Jo Augustinus sanoi, ettei Raamatun luomiskertomuksia voi lukea kirjaimellisesti. Meidän tulisi nähdä Genesiksen (Ensimmäisen Mooseksen kirjan) runous. Se ei ole tieteellinen kuvaus.
Toisaalta myös evoluutiobiologien kielenkäytössä olisi parantamisen varaa. Evoluutioon liittyvät kielikuvat korostavat usein olemassaolon kamppailua ja vahvimman selviytymistä. Bancewicz heittää ilmoille aivan toisenlaisen kielikuvan: olemassaolon hoiva.
– Tarvitaan paljon huolenpitoa ja myötätuntoa, jotta elämä ylipäätään olisi mahdollista. Kamppailu on olemassa mutta niin ovat myös hoiva ja hellyys.
Mustekaloilla on kahdeksan lonkeroa ja kaksi silmää. Vaikka mustekalat elävät syvällä meressä ja ihmiset maan pinnalla, molempien silmät ovat kehittyneet hyvin samankaltaisiksi. Tämä on Simon Conway Morrisin lempiesimerkki konvergenssista, eri lajien evoluutioprosessien yhteneväisyyksistä.
– Mustakalan silmä on hyvin ihmissilmän kaltainen, vaikka se on kehittynyt aivan eri taholla ja erilaisissa olosuhteissa. Silti on päädytty samanlaiseen lopputulokseen.
Vaikka Conway Morris näkeekin evoluutiossa tiettyjä rakenteita, hän ei tue ajatusta älykkäästä suunnittelusta. Älykkään suunnittelun (intelligent design) kannattajat ajattelevat, että tietyt maailmankaikkeuden piirteet selittyvät parhaiten älyllisellä alkusyyllä, joksi useimmiten mielletään kristinuskon Jumala.
– Ei, se on täyttä hölynpölyä, Conway Morris puhahtaa.
– Olen pahoillani, että ilmaisen itseäni näin tylysti. Se ei vain yksinkertaisesti ole lainkaan tieteellistä. Älykkään suunnittelun kannattajat eivät tee kokeita eivätkä pyri todistamaan näkemystään tieteellisesti.
Hänen mielestään älykkään suunnittelun suurimmat ongelmat liittyvät juuri jumalakuvaan.
– Jos vanha karikatyyri Jumalasta on valkopartainen mies pilven päällä, älykkään suunnittelun Jumala on valkotakkinen mies laboratoriossa. Se on typistetty Jumala.
Mikä sitten olisi parempi käsitys Jumalasta?
– Jotkut mystikot sanovat – ja minä en ole mystikko – että Jumala on jotain aivan muuta, Simon Conway Morris hymyilee.
– Kristinusko väittää tiettyjä asioita Jeesuksesta mutta niistä huolimatta Jumalaa ei voi kesyttää.
Kesyttämättömästä Jumalasta puhuu myös Ruth Bancewiz. Hän viittaa C.S. Lewisin Narnia-sarjassa esiintyvään Aslan-leijonaan, joka on usein nähty Kristus-hahmona. Lewis alleviivaa useasti, että Aslan on villi eikä suostu alistumaan ihmisten sääntöihin.
Bancewicz muistelee myös Jeesuksen vertausta tuhlaajapojasta.
– Se kertoo Jumalasta, joka ottaa riskejä rakkauden tähden. Hän on luonut tämän planeetan ja antaa kaiken kehittyä ja kasvaa, toki sitä ylläpitäen.
Tutkijan ikuisuudessa ei uteliaisuus ehdy
Yhtäkkiä Ruth Bancewicz näyttää kuvaa, jossa on tuttu kaksoiskierre. Sen kierteen, DNA:n, löysi kolme Cambridgen yliopiston tutkijaa 1950-luvulla. Heidät palkittiin Nobelilla.
– Katso nyt, tätä tapahtuu soluissa koko ajan. Näin DNA toimii ja tuottaa aminohappoja, joista ruumiimme rakentuu. Tämän näkeminen ja ymmärtäminen auttaa minua ylistämään Jumalaa. Sinä olet loputtoman viisas, loputtoman luova, sinä loit maailmankaikkeuden ja tiesit, että tällaista tulee tapahtumaan.
Bancewiczin mielestä tiede parhaimmillaan laajentaa käsitystä Jumalasta.
– Se, että tieteen tekeminen saa tutkijan onnelliseksi, on Jumalan kuvaa meissä. Jumalan kuvaksi luotuna haluan jatkaa hänen luovaa työtään.
Osa tieteellisen tutkimuksen luonnetta on, että se on koko ajan liikkeessä. Uudet tutkimustulokset johtavat uusiin kysymyksiin ja niin edelleen.
– Tiede on jatkuvaa epätäydellistä tietämistä ja sen sietämistä, Simon Conway Morris pohtii.
Epätäydellisyyteen suostuminen ei käy kitkatta.
– Elämme epävarmoja aikoja. Yhteiskunta ja teknologia muuttuvat nopeasti. Kaipaamme turvallisuutta ja selkeitä vastauksia, Conway Morris toteaa.
Niitä on kristinuskolta turha odottaa. Conway Morrisin mielestä on suuri virhe etsiä vuorenvarmoja todisteita uskolle. Hän peräänkuuluttaa antautumista jatkuvaan seikkailuun.
– Kliseinen kuva taivaasta on, että se on rentoutumisen ja rauhan paikka. Epäilenpä.
Tutkijan ikuisuudessa ei uteliaisuus ehdy. Päinvastoin, sen kattona on vain taivas.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Aura Raulo, 29, tutkii pussailevia hiiriä, järkyttää Oxfordin yliopistossa pyjamahousuillaan ja sukupuoli-identiteetillään sekä nokittelee ateistiguru Dawkinsille
Hyvä elämäKirkko ja kaupungin uusi verkkokolumnisti on körtti ja evoluutiobiologi, jonka lempilaji on ihminen: ”Voisimme olla hedelmöitymässä tai hedelmöittämässä melkein koko ajan, mutta sen sijaan rakennamme avaruusasemia.”
