null Maasta olet sinä tullut

Maasta olet sinä tullut

Hautajaisia suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon ympäristö.

Tuula Kinnarinen-Gustafssonin puoliso siunattiin hautaan viime vuoden joulukuussa.

— Ekoarkku tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Nähtyämme sen emme voineet tyttärieni kanssa ajatella enää muuta vaihtoehtoa, Kinnarinen-Gustafsson sanoo.

— Arkku oli väriltään harmahtava. Se sopi hyvin vanhemmalle harmaapartaiselle miehelle. Arkun kaikki osat nauloja myöden olivat puuta. Sellainen arkku sopi miehelleni, joka oli etevä puutöissä.

Ekoarkku oli hinnaltaan kalliimpi kuin hautaustoimiston halvimmat arkut, mutta toisaalta selvästi halvempi kuin kalleimmat puuarkut.

Kinnarinen-Gustafssonin puolison hautajaiset olivat hyvin perinteiset.

— Halusimme pitää hautajaiset mahdollisimman pian. Kahvitilaisuus jouduttiin järjestämään siellä, missä oli tilaa, muutaman kilometrin päässä hautausmaalta. Ekologisempaa olisi ollut järjestää kahvitilaisuus lähempänä, Kinnarinen-Gustafsson sanoo.

Hän kertoo suosivansa ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.

— 16-vuotias lapsenlapseni on hyvin ekotietoinen. Hänen ansiostaan nämä asiat ovat pinnalla. Tietysti mietin itsekin, minkälaisen ympäristön jätän jälkikasvulleni.

Kun Kinnarinen-Gustafsson oli etukäteen katsomassa miehensä hautapaikkaa, suntio kertoi, että jänikset käyvät mielellään syömässä neilikat haudalle viedyistä kukkasista.

— Olin silloin jo tilannut kukat. Harmitti, etten tullut valinneeksi neilikoita. Olisivat menneet hyötykäyttöön eivätkä jääneet pilaantumaan. Se olisi ollut varmasti miehenikin mielestä hyvä asia.

Arvokkaasti ja ympäristöystävällisesti

Suomalainen tapa haudata vainaja puuarkussa on lähtökohtaisesti ympäristöystävällinen. Arkku maatuu aikanaan ja vainaja muuttuu mullaksi. Arkun tai uurnan pintakäsittelyssä käytetty lakka voi kuitenkin vaikuttaa haitallisesti ympäristöön, ja voi olla, että arkussa käytetyt kankaat eivät maadu ainakaan 15 vuoden aikana.

Pitääkö ympäristöajattelu ulottaa hautajaisiinkin?

— Pääkaupunkiseudulla haudataan noin 6500 vainajaa vuosittain. Kokonaisuutena ajatellen se on ympäristön kannalta merkittävä asia, Vantaan seurakuntien hautaustoimen päällikkö Minna Aho sanoo.

Aho muistuttaa, että ekologisen arkun valitseminen ei merkitse siunaustilaisuuden tyylistä tai arvokkuudesta tinkimistä.

— Myös maatuva uurna voi olla kaunis. Esimerkiksi Vantaan seurakunnissa käytössä oleva pellavauurna on yksinkertainen ja tyylikäs. Sellaisen voi ommella helposti itsekin.

Ota huomioon arkun koko elinkaari

Suomen johtavan arkkujen valmistajan mallistossa on ollut 1990-luvun alkupuolelta saakka Ekoarkuksi nimetty malli. Arkku täyttää Suomen hautaustoiminnan keskusliiton antamat laatusuositukset, mutta sen valmistaja SHT-Tukku ei ole liittynyt liiton maksulliseen laatusertifikaattijärjestelmään.

Toimitusjohtaja Hannu Lehtosen mukaan hautaustoimistot kysyvät entistä useammin arkkujen ekologisuudesta.

— Ekoarkun osuus kokonaismyynnistämme on melko pieni. Toisaalta nykyään kaikissa valmistamissamme puuarkuissa on käytetty ympäristöystävällisiä, vesiliukoisia ja liuotinvapaita pintakäsittelyaineita. Nykyisin myös kaikkien valmistamiemme arkkujen sisäpuolella käytetyt kankaat ovat maatuvia, Lehtonen kertoo.

Minna Ahon mukaan Virossa vainaja tuhkataan usein pahviarkussa, joka asetetaan siunauksen ajaksi näyttävämmän näköisen laina-arkun sisään. Se kuulostaa äkkiseltään ekologiselta ratkaisulta, mutta ei välttämättä ole sitä.

— Jotta pahviarkun ja puuarkun ekologisuutta voi verrata, pitää ottaa huomioon tuotteen koko elinkaari. Onko ekologisempaa sahata ja höylätä puu suoraan arkuksi vai valmistaa puusta ensin pitkän teollisen prosessin kautta pahvia? Krematoriossa pahviarkun polttaminen vaatii enemmän energiaa kuin helpommin palavan puuarkun polttaminen, Aho sanoo.

Kaunis kynttiläsiunaus

Toisinaan omaiset haluavat laittaa vainajan mukana arkkuun erilaisia muistoesineitä.

— Koruja, kortteja, valokuvia ja piirustuksia. Tiedän, että arkkuihin on laitettu mukaan kännyköitäkin, Minna Aho kertoo.

— Muistoesineet ovat tärkeä osa surua. Kännyköille ja muulle elektroniikalle on kuitenkin oma paikkansa kierrätyksessä, hän muistuttaa.

Ahon mukaan suomalainen muistamisen kulttuuri on muuttunut 2000-luvulla. Hautakiven kupeeseen saatetaan laittaa pehmonalleja, muovikukkia tai led-kynttilöitä. Pehmonalle haudalla on hellyttävä ajatus, mutta aikaa myöden nalle homehtuu eikä näytä enää nätiltä.

— Edelleen perinteinen kukan tai kynttilän vieminen haudalle on hyvä tapa muistaa vainajaa. Kertakäyttöisten hautalyhtyjen sijaan kannattaa viedä haudalla lyhty, jossa voi polttaa pöytä- tai lyhtykynttilää, Aho sanoo.

Kukkakauppiaat ovat Ahon mukaan heränneet ekologiseen ajatteluun. Hän toivoo silti, että myös asiakkaat kysyisivät aktiivisemmin ekologisia vaihtoehtoja hautavihkoa tai -kimppua valittaessa.

— Hautakimppu ja maatuvaan kahvaan aseteltu hautavihko voidaan laittaa myöhemmin sellaisenaan puutarhajätteen joukkoon, jos niiden sidontaan ei ole käytetty muovitettua rautalankaa eikä muoviniintä ja jos niissä ei ole kortille tarkoitettua muovitaskua, Aho kertoo.

Hautajaisista voi tehdä ympäristöystävällisemmät myös järjestämällä yhden kukan siunauksen. Silloin sovitaan, että jokainen saattovieras laskee haudalle hautavihkon tai -kimpun sijaan vain yhden kukan.

Kynttiläsiunauksessa puolestaan jokainen sytyttää tuohuksen ja käy laittamassa sen kappelin etuosaan asetettuun hiekka-astiaan.

— Kynttiläsiunaus on erittäin kaunis, Aho sanoo.

Hautausmaalle vai tuulen mukaan?

Kumpi on sitten ekologisempaa, vainajan tuhkaaminen vai perinteinen maahan hautaaminen?

Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Vainajan tuhkaaminen kuluttaa energiaa, toisaalta uuden hautapaikan luominen esimerkiksi Vantaan suosituimmalle kirkkomaalle vaatii maan vaihtamisen kahden metrin syvyyteen saakka.

— Meidän Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla maa joudutaan vaihtamaan, sillä alue on savimaata, jossa maatuminen on hidasta, Aho kertoo.

Aikaisemmin uurnaa saattoi säilyttää kirjahyllyssä tai tuhka voitiin jakaa esimerkiksi vainajan lasten kesken. Enää se ei onnistu. Vuonna 2004 voimaan astuneen lain mukaan krematorio ei luovuta tuhkaa ilman tietoa sen lopullisesta säilytyspaikasta.

Jos vainajan toive on ollut tuhkan sirotteleminen esimerkiksi tunturin rinteelle, sen toteuttamiseen täytyy olla aluehallintoviraston ja maanomistajan lupa. Vain äärimmäisen harvoin aluehallintovirastosta myönnetään lupa haudata uurna kotipihalle tai mökkitontille.

Sukuhauta on ekologinen vaihtoehto

Pääkaupunkiseudulla asuu paljon ihmisiä. Moni miettii, riittääkö hautausmailla tulevaisuudessakin tilaa arkkuhaudoille.

Minna Aho lupaa, että riittää.

— Meillä Vantaalla Helsingin pitäjän kirkon hautausmaata voidaan laajentaa vielä 20 hehtaaria ja Ruskeasannan hautausmaata 15 hehtaaria.

— Toisaalta viime vuonna lähes puolet vantaalaisista vainajista haudattiin jollekin muulle paikkakunnalle. Se kertoo siitä, että Vantaalla asuu paljon muualta muuttaneita, Aho sanoo.

Vantaalla kaksi kolmesta hautauksesta on tuhkahautauksia. Niissä ekologinen vaihtoehto on tuhkan sirotteleminen sille varatulle alueelle yhteiseen muistolehtoon. Helsingissä Harmajan saarella on myös paikka, jossa voi sirotella tuhkan mereen.

Aho muistuttaa, että sukuhautakin on ekologinen ratkaisu. Sukuhautaan voidaan vuosikymmenten saatossa haudata useita vainajia ja lukuisia uurnia.

— Hautausvaihtoehtoja miettiessä tärkeintä on kuitenkin pyrkiä noudattamaan vainajan toivetta, Aho sanoo.

 

Design-arkkuun saa omat liinavaatteet

Tuula Leppämäen ja hänen veljensä Pekka Nurmisen verstaalla valmistuu ympäristöystävällisiä design-arkkuja. Heidän firmansa NorthArk on ensimmäisenä suomalaisena arkkuvalmistajana saanut Suomen hautaustoiminnan keskusliiton myöntämän ekologisen laatusertifikaatin.

— Kaikki alkoi viitisen vuotta sitten yhteisen ystävämme hautajaisissa. Kun teimme jälkeenpäin surutyötä, keskustelussamme nousi esiin se, kuinka samantyylisiä ja perinteisiä arkut ovat. Mietimme, että tarjolla voisi olla myös muita vaihtoehtoja, Leppämäki kertoo.

Syntyi ajatus vaihtoehtoisesta arkusta.

— Ensimmäinen edellytys oli, että arkun pitäisi edustaa klassista suomalaista muotoilua. Välittömästi mukaan tuli myös ajatus luonnonmukaisuudesta, Leppämäki sanoo.

Arkkujen materiaaliksi valikoitui suomalainen kuusi. Niiden raidoitus syntyy käyttämällä valmistuksessa pystysuunnassa sahattua kuusiviilua. Osat tulevat valmiiksi sahattuina verstaalle, jossa Pekka Nurminen kokoaa arkut ja Tuula Leppämäki vastaa niiden sisustamisesta.

— Arkun voi tilata ilman sisustusta tai valita sisustuksen kolmesta vaihtoehdosta, Leppämäki kertoo.

Sisustukseen voi valita joko pellavaa tai puuvillaa. Kolmannessa vaihtoehdossa arkku sisustetaan ohuella villahuovalla, jonka kanssa voi käyttää omia, esimerkiksi pitsein tai kirjoituin monogrammein koristeltuja liinavaatteita.

Omien liinavaatteiden käyttö on ollut arkun sisustusvaihtoehdoista suosituin.

— Omien liinavaatteiden käyttäminen voi olla osa surutyötä ja yksi tapa olla valmistelemassa vainajaa viimeiselle matkalle, aivan kuten ennen oli tapana tehdä, Leppämäki sanoo.

— Eräs teini-ikäinen poika lähti viimeiselle matkalle ritarilakanoihin peiteltynä.

Leppämäki työskentelee arkkitehtina. Nurminen on teknisen työn opettamiseen erikoistunut luokanopettaja. Arkkujen valmistus on heille molemmille harrastus.

— Ekologiset designarkut eivät ole suurten joukkojen tuote, Leppämäki toteaa.

Tuula Leppämäki ei halua design-arkkujen olevan kalliita luksustuotteita. NorthArkin arkun saa edullisimmillaan alle 1400 eurolla.

— Toistaiseksi arkkuja voi ostaa neljän hautaustoimiston lisäksi suoraan meiltä. Surevien omaisten kohtaaminen ei kuitenkaan ole minun ammattiosaamisen aluetta. Siksi toivon, että tulevaisuudessa tuotteitamme myytäisiin pääasiassa hautaustoimistojen kautta, Leppämäki sanoo.

Ensimmäinen Leppämäen suunnittelema arkku valmistui reilu vuosi sitten. Siitä tuli viimeinen leposija Tuulan ja Pekan lähiomaiselle. Arkku laskettiin Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle.

Tuula Leppämäki haluaa hälventää käsityksiä pimeästä ja pelottavasta kuolemasta. Siksi hänen suunnittelemansa arkut ovat väriltään vaaleita.

— Vaikka kuolemaan liittyy ero, suru ja kaipaus, kuolema on silti luonnollinen osa elämää sinä missä syntymäkin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: