– Biologian opettajan antama vinkki on osoittautunut merkittäväksi elämäni kannalta, sanoo Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola.
Maatilan pojasta rehtoriksi
Jukka Kola ei muista haaveilleensa lapsena mistään ammatista.
Lappeenrantalaisen lukion biologian tunnilla puhuttiin viljakasveista. Yhdessä pulpetissa istui nuori Jukka Kola, maatilan poika, jolla oli omakohtaista kokemusta peltohommista ja puimurilla ajosta. Oppitunnilla puhuttiin siitä, minkä korkuinen vilja on parasta sadon ja puinnin kannalta.
Biologian opettaja pani merkille Kolan kiinnostuksen aiheeseen. Hän vinkkasi, että ehkä tämän kannattaisi hakea opiskelemaan maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan.
– Opettajan ehdotus jäi itämään ajatuksiini, Kola, 53, kertoo.
Maatilan työt tulivat Kolalle tutuiksi kotona lypsykarjatilalla. Siellä jokainen osallistui töihin osaamisensa ja kykyjensä mukaan.
– Maatila on perheyritys. Kasvoin siellä vastuuseen ja työntekoon. Ehkä liikaakin ja liian nuorena, Kola pohtii.
Heinäseipäisiin pikku Jukka asetteli tappeja, vaikka ei vielä ylettänyt seipäiden ylimpiin reikiin. Sokerijuurikkaan harvennus on jäänyt Kolan mieleen katkeransuloisena lapsuusmuistona.
– Sitä tehtiin polvillaan, lyhyen haran avulla. Kun pitkää pellonsarkaa harvensi aurinkoisena päivänä ilman paitaa, selkänahka paloi.
Kolan vanhemmat kannustivat koulun käymiseen, mutta eivät painostaneet. Kotoa ei tullut paineita myöskään tilan jatkamiseen. Kola ei muista haaveilleensa lapsena mistään ammatista. Haaveilu ei muutenkaan ole hänelle tyypillistä.
– Olen enemmän realisti. Elämä on vienyt, hän sanoo.
Lukion jälkeen Kola haki maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mutta myös valtiotieteelliseen tiedekuntaan ja historian opintoihin. Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta saapunut hyväksymiskirje ei ollut ainoa, mutta se teki vaikutuksen. Kirjeen oli allekirjoittanut tiedekunnan silloinen dekaani Risto Ihamuotila, jonka isä Veikko Ihamuotila toimi uransa aikana ministerinä ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton pitkäaikaisena puheenjohtajana.
Yliopistossa Kola opiskeli maatalouspolitiikkaa ja maatalousekonomiaa. Kavereiden innostamana Kola päätyi suorittamaan maatalousharjoittelun Kanadassa, vaikka alun perin hän oli ajatellut etsiä harjoittelupaikan läheltä kotitilaa. Myöhemmin hän oli opiskelijavaihdossa ja stipendiaattina Yhdysvalloissa.
Kolan pikkuveli lähti maatalousopistoon, joten alkoi olla selvää, että hän jatkaisi vanhempien tilaa. Tutkimustyö ja yliopistomaailma veivät isonveljen mennessään. Nykyään Jukka Kola asuu Vantaalla ja työskentelee Helsingin yliopiston rehtorina.
– En ole tietoisesti pyrkinyt esimies- ja johtamistehtäviin. Ehdotukset niihin ryhtymisestä ovat tulleet yliopistoyhteisöstä, Kola sanoo.
– Olen kasvanut vastuunkantajaksi. Jos olisin jäänyt kotitilalle, olisin varmasti päätynyt isäni tavoin alueellisiin luottamustoimiin, esimerkiksi kalastuskuntaan tai vapaapalokuntaan.
Jaa tämä artikkeli: