Jumalani, Jumalani miksi hylkäsit minut? Näihin sanoihin kiteytyy pitkäperjantain piinan ydin. Vielä suurempaa kuin on kipu ja edessä oleva kuolema, on Jeesuksen kokema tuska siitä, että Jumala, isä, on hylännyt poikansa.

Viimeisillä hetkillään ristillä Jeesus on totaalisen yksin, myös opetuslastensa hylkäämä. Hurraavat kansanjoukot ovat kääntäneet selkänsä. Heille kuningas on jo kuollut ja parempi niin, huijari koko mies. Jeesuksella on jäljellä vain kolkko pimeys. Toki paikalla ovat hänen äitinsä ja muutama muu, mutta heidän sydämessään on sama tuska. Tähän näyttää päättyvän kaikki, pelastusta ei näy eikä kuulu, ei edes hetken helpotusta.

Ristillä Jeesus tuntee harteillaan koko ihmiskunnan tuskan, kivun ja synnin, jotka hän on ottanut kantaakseen. Getsemanen puutarhassa hän viime hetkellä rukoili, että tämä katkera malja otettaisiin häneltä pois, mutta niin ei silti käynyt. Tämä tie piti kulkea loppuun asti, pisteeseen, jossa pahuus tuntuu voittavan.

Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Enkeli ilmoittaa tyhjällä haudalla naisille viestin, joka muuttaa kaiken. Ristillä hylätty, maallisen ja hengellisen vallan murjoma mies, on noussut kuolleista. Luonnoton asia, inhimillisesti käsittämätön. Mutta näin kristinusko väittää, niin opetuslapset sen kokivat ja osa kertoi omin silmin nähneensä.

Jos kaikki olisi päättynyt ristille, emme viettäisi täälläkään pääsiäistä. Kristinusko on ytimeltään ylösnousemususkoa, toivoa joka kantaa ajan rajan yli. Se on kristinuskon ydinsanoma, johon miljoonat ja taas miljoonat Kristuksen seuraajat ovat elämässään ja kuolemansa hetkellä tarttuneet.

Ilman, että jotain aivan erityistä tapahtui, Jeesuksen opetuslapset olisivat jääneet peloissaan lukkojen taakse ja palanneet lopulta omiin askareisiinsa. Mitä syytä heidän olisi ollut julistaa häpeälliseen rangaistukseen tuomitun miehen kuolemaa, olkoonkin, että hän vaikutti olevan hyvällä asialla, heikkojen puolella. Sen sijaan kokemus siitä, että Jeesus elää, muutti heidän maailmansa ja koko historian kulun.

Mahdoton sanoma, ainutlaatuinen viesti ja kuitenkin todellinen toivo.