Aila Heikkilän mehiläispesissä surisevat kiltit, italialaiset yksilöt.
Makeita kavereita
He ovat ahkeria tänään, Aila Heikkilä toteaa mehiläisistään.
Linnaisissa sijaitsevan omakotitalon pihalla on mehiläispesä. Sen lentoaukon ympärillä on vilinää ja surinaa. Pihalle asetettu lintujen kylpyastia toimii mehiläisten juomapaikkana.
Aamuisin Aila rientää ikkunaan katsomaan mehiläispesän asukkaiden touhuja. Kotipihan puutarhassa kukkii runsaasti.
— Täytyyhän mehiläisten laitumien olla kunnossa, hän toteaa pilke silmäkulmassaan.
Autoon mehiläisten kanssa
Aila huomasi kolme vuotta sitten Helsingin Sanomissa ilmoituksen, jossa kerrottiin työväenopistossa alkavasta mehiläishoidon kurssista. Se kuulosti hänen mielestään kiinnostavalta.
— Syksystä kevääseen kestäneen kurssin päätteeksi ostin kurssin vetäjältä pari mehiläispesää. Toisen laitoin kotipihalle ja toisen vein Suomenniemelle kesänviettopaikkamme vanhan torpan pihaan, Aila kertoo.
Nykyisin Ailan kotipihalla on yksi mehiläispesä ja Suomenniemellä kuusi mehiläispesää. Pari niistä on torpan naapurissa sijaitsevalla maatilalla. Pian Suomenniemellä on seitsemäskin pesä. Aila aikoo viedä kesällä kotipihan mehiläispesän sinne. Sitä ennen hän ottaa pesästä jaokkeen.
— Jos hyvin käy, jaokkeesta on ensi kevääseen mennessä kasvanut vahva uusi pesä kotipihallemme.
Mehiläiset kuljetetaan Vantaalta Itä-Suomeen farmariauton takaluukussa. Pesän päälle laitetaan verkko, jotta mehiläiset eivät pääse lentämään ympäri autoa. Matkalla pysähdytään pari–kolme kertaa sumuttamaan vettä mehiläispesään, jotta lämpötila ei nouse liian korkeaksi.
Ei sovi laiskalle
Aloittaessaan harrastuksen Aila pulitti kahdesta mehiläispesästä 250 euroa kappaleelta. Harrastuksen aloittamiseen menee Ailan mukaan noin parituhatta euroa, kun mukaan lasketaan kaikki tarvittava.
— Kaikki harrastaminen maksaa jotain. Tämä harrastus myös tuottaa jotain, hän sanoo.
Ailan mehiläispesät tuottavat vuosittain yhteensä 100–150 kiloa hunajaa. Siitä riittää hunajaa itselle, sukulaisille ja myytäväksi. Aila purkittaa pääasiassa hienokiteistä juoksevaa hunajaa.
— Käytän hunajaa marjoihin, puuroon, teehen tietysti ja leivontaan. Sokeria käytän vain kahviin.
Mehiläisten hoito ei Ailan mukaan ole laiskan ihmisen työtä. Kesäaikaan mehiläispesillä täytyy käydä viikoittain. Heikkilä valitsi itselleen italialaisia mehiläisiä niiden lauhkeuden takia.
— Italialainen mehiläinen on kiltein mehiläisrotu. Kaikissa pesissäni on italialaisia mehiläisiä, ja vain yksi mehiläispesistä on vihainen.
Ailan ei pitänyt olla mehiläisen pistolle allerginen. Kaksi ensimmäistä pistoa eivät aiheuttaneet hänelle allergista reaktiota, mutta kolmas aiheutti.
— Mehiläinen meni tuolloin lahkeesta sisään ja pisti polvitaipeeseeni. Sen jälkeen olen muistanut laittaa suojahaalarin lahkeet saappaiden sisään.
Älykästä porukkaa
Ailan puoliso Rauno on huomannut, että Aila seisoo kesäaamuisin Suomenniemen torpan pihassa katsomassa mehiläisiä lumoutuneena. Ailan mielestä mehiläiset ovat ihania kavereita.
— Ne ovat viisaita. Mehiläiset ovat älykästä porukkaa, Aila sanoo.
Työnjako kuningattaren, työläisten ja kuhnureiden kesken on selvä. Tanssillaan mehiläiset osoittavat toisilleen, mistä he ovat löytäneet mettä ja siitepölyä.
— Olen huomannut, että mehiläispesissä on vartijamehiläisiä. Kun menee parin metrin päähän mehiläispesästä, vartijamehiläiset tulevat katsomaan, kuka sinä olet.
Mehiläiset lentävät jopa kymmenen kilometrin päähän pesästään hakemaan siitepölyä ja mettä. Samalla nämä luonnon ahkerat ja hyödylliset apulaiset tekevät tärkeää työtä pölyttämällä alueen kasveja, pensaita ja puita. Ailan kotipihan mehiläispesässä on hänen arvionsa mukaan suunnilleen 50 000 mehiläistä.
— Ihmiset hoitavat kissoja ja ulkoiluttavat koiria. Ajattelin hankkia lemmikkejä kerralla enemmän. Eikä näitä lemmikkejä tarvitse lähteä ulkoiluttamaan, Aila sanoo hymyillen.
Jaa tämä artikkeli: