Suomen Siionissa. Albert Edelfelt (1854– 1905) viimeisteli Kristus ja Mataleena -aiheen Cannesissa 1891. Kantelettaren runossa Mataleena kohtaa Kristuksen vaeltavan paimenen hahmossa.
Maria Magdaleenan perintö elää
Tietomme Maria Magdaleenasta ovat niukat ja ristiriitaiset. Kuitenkin hän on Raamatun naisista se, jota on eniten kuvattu taiteessa Neitsyt Marian jälkeen.
Teksti Antti Nuortio
Kuva Hannu Aaltonen / Kansallisgalleria
Maria Magdaleenan eli Magdalan Marian kuva taiteessa on saanut aineksia hänen elämänsä erilaisista, ristiriitaisista tulkinnoista. Kuitenkin niiden ydinsanoma on sama. Taiteen kuvaama Maria Magdaleena on pelastettu, armon saanut ihminen, uusi Eeva, viisas neitsyt.
Näin tulkitsee Maria Magdaleenaa esittäviä maalauksia uskonnolliseen taiteeseen perehtynyt filosofian tohtori Liisa Väisänen. Hänen opastuksellaan ovat monet tutustuneet Etelä-Ranskan Provencessa sijaitsevaan Saint-Maximin-la-Sainte-Baumeen, jossa Maria Magdaleenan kultti yhä kukoistaa.
Väisäsen mukaan Maria Magdaleenaa pidetään katolisissa maissa sairaiden ja prostituoitujen, orpojen, teiniäitien ja vankien suojelijana.
Magdalan Maria oli Jeesuksen läheisimmistä seuraajista ainoa nainen. Hänen legendojen verhoamasta elämästään tiedetään vain vähän. Hänen maallisten jäännöstensä, oikeiden tai kuviteltujen, sanotaan hajaantuneen Etelä-Ranskaan ja Roomaan.
Maria Magdaleena oli niiden naisten joukossa, jotka olivat Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat. Hän kertoi tyhjän haudan sanoman Jeesuksen opetuslapsille, ja hänen mukaansa nimettyjä muinaiskirkkoja on Englannissa 87 ja Ranskassa toistasataa, kuuluisimpana Pariisin Madeleine-kirkko vuodelta 1842. Tukholman Maria Magdaleenan kirkko on rakennettu jo vuonna 1350.
Maria Magdaleenan kuvaaminen taiteessa kohosi suosioon erityisesti renessanssin Italiassa, jossa muun muassa Tizian (1477–1576) ja Caravaggio (1565–1609) kuvasivat hänet elämänsä käännekohdassa, jossa hän luopuu maailmasta, valitsee askeesin ja kääntää katseensa kohti taivasta. Tizian maalasi kuvaan öljypullon viittauksena Markuksen evankeliumin naiseen, joka voiteli Jeesuksen jalat öljyllä ja kuivasi pitkiin hiuksiinsa. Usein kuvissa on mukana myös pääkallo katoavaisuuden symbolina sekä kirja, joka viittaa Raamattuun.
– Yksi vaikuttavimpia Maria Magdaleenan kuvallisia tulkintoja on Antonio Canovan marmoriveistos Maria Maddalena Penitente kotikaupunkini Genovan taidemuseossa, Liisa Väisänen sanoo.
– Vuonna 1796 valmistunut veistos kuvaa Maria Magdaleenan kauniina nuorena naisena. Kädessä on risti, ja hahmo on syventyneenä rukoukseen. Veistos ilmentää hartautta, meditaatiota ja katumusta, Väisänen luonnehtii.
Taidehistorian vanhin tunnettu kuva esittää Maria Magdaleenan mirhankantajana saapumassa Jeesuksen haudalle. Tämä vuodelta 240 peräisin oleva seinämaalaus löytyi vuonna 1929 Eufrat-joen varrelta Syyriasta Dura-Europosista, ja se on nykyisin Yhdysvaltojen Connecticutissa, Yalen yliopiston taidegalleriassa New Havenissa.
Magdalan Maria mainitaan nimeltä kaikissa neljässä evankeliumissa. Evankeliumien mukaan hän oli läsnä Golgatalla Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa ja hautaamisessa. Hän tuli juutalaisen tavan mukaan muiden naisten kanssa kolmantena päivänä haudalle voitelemaan Jeesuksen ruumista, mutta he löysivät tyhjän haudan.
Johanneksen evankeliumin jakeissa 11–17 kerrotaan, että kun Maria Magdaleena itki haudalla, hän kohtasi ylösnousseen Jeesuksen ja sai kokea Vapahtajan läsnäolon. Maria luuli haudan ulkopuolella tapaamaansa hahmoa puutarhuriksi, mutta tunnisti hänet Jeesukseksi, kun tämä kutsui häntä nimeltä.
Maria Magdaleenan henkilökuva sai uusia ulottuvuuksia, kun Egyptin Nag Hammadissa tehdyn tekstilöydön käännökset alkoivat tulla julkisuuteen toisen maailmansodan jälkeen. Nag Hammadista, noin 80 kilometriä Luxorista länteen, löydettiin vuonna 1945 saviruukkuun kätkettyjä papyrukselle kirjoitettuja varhaiskristillisiä tekstejä, joiden joukossa oli Maria Magdaleenan nimiin kirjoitettu evankeliumi. Teksti ei ole hänen kirjoittamansa, vaan jatkaa hänen ympärilleen syntynyttä perinnettä.
Idän ja lännen kirkkojen käsitykset Maria Magdaleenan vaiheista ylösnousemuksen jälkeen jakaantuvat kahtia. Vuosisatojen ajan häntä on lännessä pidetty samana naisena, joka Luukkaan evankeliumin mukaan voiteli Jeesuksen jalat tuoksuöljyllä ja kuivasi ne pitkiin hiuksiinsa. Naisen nimeä evankeliumissa ei mainita. Hänestä kerrotaan vain, että ”hän eli syntisesti”. Läntisen tradition mukaan Maria Magdaleena on myös sama Maria kuin Betanian Maria, joka valitsi hyvän osan, istui Jeesuksen jalkojen juuressa ja kuunteli häntä eikä osallistunut tarjoilun valmisteluun niin kuin toimelias sisarensa Martta.
Paavi Gregorius Suuri (590–604) myös yhdisti nämä kolme naista yhdeksi ja samaksi henkilöksi, minkä johdosta Maria Magdaleenan kuva on saanut kaikkien kolmen Marian piirteitä. Länsimaisessa taiteessa Maria Magdaleena on yleensä kuvattu korostetun feminiinisenä, pitkät hiukset ryöppyävinä, paljain olkapäin, kun muut evankeliumien naiset esitetään yleensä lähes nunnamaisesti puettuina.
Luukkaan evankeliumin kahdeksas luku kertoo, että Jeesus ajoi Maria Magdaleenasta ulos seitsemän pahaa henkeä. Paavi Gregorius tulkitsi saarnassaan tapahtuman vapautukseksi seitsemästä kuolemansynnistä, jotka ovat ylpeys, kateus, ahneus, hekuma, viha, mässäily ja laiskuus. Näin Magdalan Mariasta tuli syntien katumisen ja anteeksisaamisen vertauskuva kristillisessä taiteessa.
Idän kirkko ei yhdistä näitä kolmea Mariaa samaksi henkilöksi, vaan Maria Magdaleenaa kunnioitetaan apostolien apostolina, mirhankantajana.
– Idän kirkon tradition mukaan Maria Magdaleena toimi ylösnousemuksen jälkeen evankelista Johanneksen rinnalla sananjulistajana ja seurakunnan johtotehtävissä nykyisen Turkin alueella sijaitsevassa Efesossa, jossa hän kuoli ja jossa hänet haudattiin, Liisa Väisänen kertoo.
Magdalan Marian hahmo on siirtynyt läntisen perinteen mukaisena myös suomalaiseen kansanrunouteen. Kantelettaren runo Mataleenan vesimatka on muunnelma Markuksen evankeliumin tapahtumasta. Kopea, ylpeä Mataleena kieltäytyy antamasta oudolle kulkijalle kaivolla vettä, mutta kulkija onkin Jeesus, joka näkee naisen lävitse ja paljastaa hänen salaisuutensa kysymällä: ”Kussas kolme poikalastas? Yhden tuiskasit tulehen, toisen vetkasit vetehen, kolmannen kaivoit karkehesen.”
Silloin Mataleena käsittää, että hänen edessään on itse Jeesus, joka tuntee hänen salaisuutensa. ”Itsepä lienet Herra Kiesus, kun mun elkeni sanelit”, hän huokaa, tunnustaa syntinsä ja katuu. Hän myös pesee Jeesuksen jalat ja kuivaa ne hiuksiinsa. Albert Edelfeltin tunnettu maalaus Kristus ja Mataleena vuodelta 1890 kertoo suomalaiseen syysmaisemaan sijoitettuna Raamatun episodin kansallisromanttisena muunnelmana.
Vanhin säilynyt Maria Magdalenan kuva Suomessa on Hattulan keskiaikaisen kivikirkon holvissa säilynyt kalkkimaalaus, joka on peräisin piispa Arvid Kurjen ajalta noin 1510–1522. Siinä Maria Magdaleena on kuvattu hetkenä, jona hän luulee ylösnoussutta Jeesusta puutarhuriksi, ja Jeesus sanoo arvoitukselliset sanat: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo”. Jeesus myös käskee Maria Magdaleenaa viemään sanan veljille.
Suomalaisissa 1800-luvun alttaritauluissa Maria Magdaleena on kuvattu kauniina nuorena naisena polvistumassa tai kumartumassa Golgatan ristin juurelle äärimmäisen tuskan ja kauhun lamaannuttamana. Jeesuksen äiti Maria on kuvattu arvoperspektiivin mukaan ylempänä ristin juurella seisomassa. Maria Magdaleena on kuvattuna esimerkiksi Isojoen, Janakkalan ja Lapuan alttaritauluissa.
Yksi Maria Magdaleenan legendaan liittyvä perinne elää Suomessakin pääsiäisen aikaan. Perimätieto kertoo, että kohdatessaan keisari Tiberiuksen Maria Magdaleena antoi hänelle lahjaksi munan ja kertoi rohkeasti Kristuksen ylösnousemuksesta.
Keisari vastasi, että yhtä mahdotonta on nousta kuolleista kuin että tämä muna muuttuisi punaiseksi. Silloin muna muuttui punaiseksi ja Maria Magdaleena tervehti keisaria sanoilla ”Kristus nousi kuolleista”. Tästä sanotaan pääsiäismunien värjäämisen olevan lähtöisin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Legenda kertoo, että Joosef kasvoi Marian sulhasesta esimerkilliseksi isäksi
HengellisyysTaiteessa Joosefin tunnistaa kukkivasta kepistä.
