Hänen tiedetään sanoneen naisista tai tytöistä muun muassa: ”Tytöt oppivat aikaisemmin puhumaan ja kävelemään kuin pojat, sillä rikkaruoho orastaa aina nopeammin kuin hyvät asiat.”

Oliko Luther suhteessaan naissukupuoleen armoton naisten sortaja, aikansa lapsi vai mikä?

Tutkija, teologian tohtoriksi väittelevän Sini Mikkolan mukaan Luther oli monin tavoin aikansa kuva, myös puheissaan naisista. Naiseuteen, naisten asemaan ja rooleihin liittyvää keskustelua oli 1500-luvulle tultaessa paljon ja tulkintaperinteitä monenlaisia.

”Erityisesti miesajattelijoiden teoreettisissa kirjoituksissa naisia pidettiin luontonsa puolesta esimerkiksi miehiä vähemmän älykkäinä, ruumiillisesti heikompina ja alamaisuuteen sopivina”, Mikkola kertoo.

Toisaalta esimerkiksi vuosisatoja jatkuneessa naisen arvoon liittyvässä keskustelussa esitettiin myös eriäviä näkemyksiä.
 

Nainen on luotu miehen kumppaniksi

Siinä Luther liittyi aikansa käsityksiin, että nainen oli luotu miehen kumppaniksi ja synnyttämään jälkikasvua. Hän perusteli tätä ajatusta erityisesti Vanhalla testamentilla. Vaimon ja äidin rooli oli Lutherin mukaan ainoa naiselle soveltuva osa tässä elämässä.

Olennaista on kuitenkin huomata, että samalla hän määritti sen, millainen olemisen tapa on sovelias myös miehille. Toisin sanoen myös miehille sopivat roolit oli tiukasti määriteltyjä.
 

”Luther ei siis seurannut vallalla ollutta ihmisideaalia, joka liitettiin luostarielämään, munkin ja nunnan rooleihin. Kilvoittelemalla luostarissa naisten oli käsitetty parhaiten lähestyvän ihanneihmistä eli miestä ja ikään kuin ylittävän sukupuolensa.”

Lutherin mukaan tällainen sukupuolen ylittämisen yritys oli tuomittava – Jumala oli luonut miehet ja naiset pysymään niissä rooleissa, jotka paratiisikertomuksesta lähtien oli heille asetettu. Myös Lutherin kumppanit ajattelivat yleisesti ottaen näin. 

Toki Lutherinkin puheessa naisista on paljon erilaisia vivahteita. Mikkolan mukaan hänen tapansa puhua omasta vaimostaan Katharina von Borasta (1499–1552) on paraatiesimerkki siitä, että hän salli naisille muutakin kuin hiljaa istumisen ja taloudenhoidon.

Myös Lutherin suhtautuminen muihin tosielämän naisiin antaa ymmärtää, että hänen käytännön ajattelunsa naissukupuolesta ei aina ollut linjassa teoreettisten käsitysten kanssa.
 

Naisilla roolinsa myös reformaatiossa

Historiallisissa murroskohdissa naiset ovat usein saaneet ääntään kuuluviin ja päässeet vaikuttamaan asioihin vakiintuneita aikoja enemmän. Tämä ilmiö on nähtävissä myös reformaatioajalla. Mikkolan mukaan erityisesti 1520-luku oli monella tapaa murroskausi, jonka jälkipuoliskolla ja jälkeen oloja pyrittiin aktiivisesti vakiinnuttamaan.

Monet naiset kuten strassburgilainen Katharina Schütz Zell (1498–1562) ja baijerilainen aatelisnainen Argula von Grumbach (n.1492–n.1554/7) kirjoittivat julkisesti oman uskonvakaumuksensa puolesta sekä toimivat monin tavoin uuden uskontulkinnan omaksumisen puolesta omassa elinympäristössään.

”Useat naisäänet hiljenevät 1530-luvulle tultaessa, mutta esimerkiksi Schütz Zell on iloinen poikkeus: hänen kirjoituksiaan on säilynyt kolmelta vuosikymmeneltä. Naisilla oli siis paljonkin tekemistä reformaation kanssa paitsi suorasti myös ja erityisesti epäsuorasti.”
 

Luostarien lakkautus vaikutti myös naisiin

Aluksi luostarielämän hylkääminen oli ihmisen oma valinta, joka täytyi toteuttaa salassa jopa öiseen aikaan. Paot luostareista alkoivat melko pian Lutherin ja erityisesti hänen kumppaniensa toiminnan alettua.

Monin paikoin luostareita alettiin ajan kuluessa myös sulkea, jolloin myös ne jotka olisivat halunneet jäädä, joutuivat lähtemään muualle. Osa naisista lähti mielellään, toiset eivät.
 

Toisaalta monet nunnaluostarit jäivät toimintaan myös reformaation vaikutuspiirissä olevilla alueilla, koska suurin sulkemispaine kohdistui munkkiluostareihin.

”Entisille nunnille oli joka tapauksessa vähemmän mahdollisuuksia kuin entisille munkeille: joko päästä naimisiin tai palata perheen ja suvun luokse. Monet entiset aatelisnunnat avioituivat itseään alempaan säätyyn, minkä voi tietenkin nähdä aseman heikentymisenä”, Sini Mikkola kertoo.
 

Naisista Lutherilla myös hyvää sanottavaa

Naisiin liittyen Lutherilla oli paljon myönteistä sanottavaa. Hän arvosti naisia Jumalan luomina olentoina yhtä lailla kuin miehiä, vaikka sukupuolet ja näiden tehtävät olivatkin hänen mielestään hyvin erilaisia. Hän esimerkiksi irtisanoutui sellaisista perinteistä, joissa naisia oli tapana halveksia.

Naisia saatettiin esimerkiksi pitämää vain välttämättömänä pahana tai epätäydellisinä miehinä. Luther korosti Jumalan itsensä arvioineen naisen hyväksi luomukseksi.

”Luther myös osoitti välittämistä vaimoaan ja lapsiaan kohtaan hyvin tunnepitoisin sanakääntein. Hän esimerkiksi päätti kirjeensä von Boralle muun muassa ilmaisuihin 'rakkaasi' tai 'sydänkäpysesi'.”

Hän ei myöskään yrittänyt hiljentää reformaatioajan naistoimijoita, jotka selkeästi ylittivät sukupuolelleen teoriassa asetetut rajat, vaan osoitti tukea monelle heistä.

”Tässä on joitakin esimerkkejä siitä, ettei Lutheria ole aihetta tulkita nykypäivästä käsin naisvihamieliseksi.”
 

Lutherin kielenkäyttö hyvinkin rajua

Lutherin kielenkäyttö naisia, mutta myös juutalaisia tai ”paavilaisia” kohtaan kuulostaa paikoittain hyvin rajulta, jopa vihapuheelta. Hän kirjoitti muun muassa: "Juutalaiset ansaitsevat tulla hirtetyiksi seitsemän kertaa korkeammalle kuin tavalliset varkaat." Ja: "Meidän pitäisi kostaa juutalaisille ja tappaa heidät."

”Kyseessä lienee sekä Lutherin persoonallinen piirre että jossakin määrin ajan tapa. Retoriset keinot esimerkiksi poleemisissa kiistakirjoituksissa saattoivat nykypäivän näkökulmasta olla rajuja”, Sini Mikkola sanoo.

Mikkolan mielestä Luther itse oli myös melko kärkäs kirjoittaja, etenkin kun hän suomi vastustajiaan. Joiltakin osin hänen kielenkäyttönsä näyttää vielä kärjistyneen ikääntymisen myötä.
 

Luther maksoi kylläkin kirjoituksistaan katolista kirkkoa kohtaan kovan hinnan. Luther julistettiin pannaan eli kirkonkiroukseen, jonka lisäksi hänet julistettiin myös valtakunnankiroukseen Wormsin valtiopäivillä 1521.

”Hän oli toisin sanoen aina 1520-luvun alkupuolelta lähtien lainsuojaton eikä sen vuoksi voinut elämänsä aikana esimerkiksi juuri matkustaa paitsi Saksin vaaliruhtinaskunnan alueella, jossa hänellä oli vaaliruhtinaan tuki takanaan.”

Kirkonkiroukseen saati valtakunnankiroukseen ei tuomittu kuitenkaan retoristen keinojen takia, vaan Lutherin teologisen ajattelun nähtiin sotivan vallitsevaa uskonkäsitystä vastaan.

Tekstit pitää tulkita oman aikansa valossa

Monissa uskonnollisissa keskusteluissa kielenkäyttö voi olla nykyäänkin yhtä rajua kuin Lutherilla aikanaan. Suorien linjojen vetäminen Lutherista tähän päivään on kuitenkin aina ongelmallista.

”Lutheria henkilönä ja hänen ajatteluaan on historian kuluessa käytetty puoltamaan useita erilaisia ajattelutapoja. Itse ajattelen, että ihmistä tulisi aina tulkita hänen oman kontekstinsa valossa eikä niinkään sovittaa häntä palvelemaan myöhempien aikojen kysymyksenasetteluja.”

”Luther oli tärkeä henkilö, mutta ei monessakaan mielessä poikkeusyksilö omana aikanaan, vaikka häntä on nostettu jopa jalustalle esimerkiksi myöhemmässä tutkimuksessa – joskaan ei nähdäkseni enää juurikaan tänä päivänä.”

Tosiasia on Mikkolasta toki se, että Lutherin ja hänen työtovereidensa ajattelu ja toiminta vaikuttaa ja näkyy yhä edelleen monin tavoin.​​