Meditointi ei pelasta, mutta kannattaa silti, sanoo Pekka Y. Hiltunen
Pekka Y. Hiltusen mielestä mindfulnessin ja joogan suosiota selittää se, että kotoinen luterilaisuutemme on ollut pitkään niin aivopainotteista.

Pekka Y. Hiltusen mielestä mindfulnessin ja joogan suosiota selittää se, että kotoinen luterilaisuutemme on ollut pitkään niin aivopainotteista.

Meditointi ei pelasta, mutta kannattaa silti, sanoo Pekka Y. Hiltunen

Mitä samaa ja mitä eroa on eri uskontojen mietiskelyperinteissä? Sitä pohditaan viiden kerran keskustelusarjassa Agricolan kirkolla kahvila Blossomissa.

Pekka Y. Hiltuseen meditointi iski 1980-luvulla. Hän oli tuolloin lähetystyöntekijänä Thaimaassa ja kahlasi kansanbuddhalaisuuden keskellä läpi eri kristillisten suuntausten tekstejä.

– Viehätyin eniten 2000 vuotta vanhasta kristillisen mystiikan perinteestä, hän sanoo.

Siitä saakka hän on meditoinut, aluksi ja vieläkin Katekismuksen avulla: käskyjä, uskontunnustusta ja Isä meidän -rukousta. Useimmiten ryhmässä tai retriitissä, koska hän sanoo olevansa laiska.

– Meditointi ei pelasta minua, mutta se voi pelastaa minut tälle elämälle. Se auttaa tunnistamaan impulsseja ja olemaan vähemmän hajanainen ihminen, Hiltunen arvioi.

Tiistaina 20. syyskuuta kahvila Blossomissa alkavassa keskustelu- ja mietiskelysarjassa hän keskustelee neljän eri asiantuntijan kanssa kehollisesta hengellisyydestä, eri uskontojen samanlaisuudesta, joogasta ja meditaatiosta.

Ensimmäisellä kerralla keskustelukumppanina on pappi ja mindfulness-ohjaaja Miia Moisio, ja hänen jälkeensä seuraavat piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen, terapeutti ja kirjailija Tommy Hellsten ja pappi ja joogaohjaaja Heli Harjunpää. Yhteistä keskustelua johdattelee opetusneuvos Kalevi Virtanen.
 

Meditointi ei pelasta minua, mutta se voi pelastaa minut tälle elämälle."
– Pekka Y. Hiltunen
 

– Olen miettinyt, miten asemoin itseni keskusteluissa. Ehkä olen konservatiivinen radikaali fundamentalisti, uransa uskontodialogian parissa kirkon tehtävissä tehnyt Hiltunen sanoo.

Sitten hän hymyilee velmusti.

– Minua kiehtoo sellainen keskustelutilanne, jossa kaikkia kuunnellaan, mutta jossa ei pyritä yhteiseen konsensukseen.


Kristillisessä meditaatiossa on tavoitteena tulla sinuiksi itsensä kanssa, kertoo Pekka Y. Hiltunen.

Teille, jotka uskotte kaikkien uskontojen olevan samaa

Konservatiivit ja liberaalit, ihan kaikki, sanoo Pekka Y. Hiltunen Tuomasyhteisön järjestämän keskustelusarjan kohderyhmästä.

– Erityisesti kutsun sitä 60 prosenttia suomalaisista, jotka ajattelevat, että kaikki uskonnot ovat lopulta samaa, hän sanoo.

Hiltunen arvelee, että siihen asiaan on alustajilla tarjota uusia näkemyksiä – ja mikä parasta, ne saattavat olla toistensa kanssa ristiriitaisia. Hiltusen oma näkemys on, että kristinuskolle erityistä on nähdä ihminen aina suhteessa, johonkuhun ja johonkin.

– Buddhalaisuudessa ihminen vapautuu jälleensyntymisen kierrosta ja omista karmaisista toiminnoistaan. Kristinuskossa keskeinen ajatus Isä meidän, jossa on jo isän ja meidän suhde läsnä. Suhde synnyttää ihmisen, syntyyhän lapsikin suhteesta.

 

Kristinuskossa on lupa pysyä kielen, kulttuurin ja oman pienuuden maailmassa ja olla kuitenkin matkalla jonnekin."
– Pekka Y. Hiltunen
 

Mitä muita eväitä kotoinen kristillisyys sitten tarjoaa niille, jotka etsivät itseään? Eivätkö mindfulness tai jooga riitä? Tällaisia kysymyksiä marraskuulle asti jatkuvassa keskustelusarjassa pohditaan.

Pekka Y. Hiltusen mielestä mietiskelytekniikoiden uskonnollisia taustoja on hyvä ymmärtää. Hänelle pyhät kristilliset tekstit toimivat itsen tutkiskelun apuvälineinä.

– Meditaatiossa voi käyttää vaikka Isä meidän -rukousta tai uskontunnustusta, joka on kuin koko Raamattu espressokupin kokoisessa paketissa, hän vinkkaa.

Edellisenä päivänä Hiltunen on tapansa mukaan osallistunut Kampin kappelissa kerran kuussa järjestettävään uskontojen ja katsomusten yhteismeditaatioon. Siellä istutaan tunti hiljaa. Vaikka hän on meditoinut jo kolmisenkymmentä vuotta, ajatukset harhailevat edelleen.

– Hiljaisuudessa huomasin ajattelevani tulevia työtehtäviä. Tuli muutama egofantasia siitä, miten hyvin pärjään niissä. Sitten tuli muistikuva jostakin häpeällisestä. Isä meidän -rukouksen avulla siirsin nämä ajatukset lempeästi syrjään ja palautin mieleni rauhalliseen tilaan, hän sanoo.


Kristinuskossa ei pyritä täydellisyyteen

Kristillisyys tuo meditaatioon sen, että tarkoituksena ei ole tavoitella täydellisyyttä, valaistumista tai edes kehittymistä.

– Tavoitteena on tulla sinuiksi itsensä kanssa, Lutherin sanoin lisätä synnin ja armon tuntoa, Pekka Y. Hiltunen sanoo.

Häneen itseensä vetoaa se, että Jeesus oli tavallinen ihminen: söi tavallista ruokaa, puhui jotakin kieltä, noudatti joitakin tapoja. Hän oli rajallinen ihminen ja samaan aikaan Jumala, ei omilla taidoillaan valaistuksensa hankkinut guru.

– Kristinuskossa on lupa pysyä kielen, kulttuurin ja oman pienuuden maailmassa ja olla kuitenkin matkalla jonnekin, Hiltunen summaa.

 

Hahmotuksia ja heijastuksia -keskustelu- ja mietiskelysarja Agricolan kirkolla kahvila Blossomissa, Tehtaankatu 23, joka toinen tiistai 20.9.–15.11. kello 18–19.30. Ensimmäisellä kerralla aiheena on Kohti kehollista hengellisyyttä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: