Mielipide: Kirkon ja sosiaalityön pitäisi yhdistää voimansa – rakkaus on radikaali vastavoima yksinäisyydelle
Sosiaalityön ja kirkon yhteinen ydin löytyy rakkaudesta. En tarkoita rakkaudella tunnetta vaan tapaa kohdata ihminen, tunnustaa jokaisen arvo, osoittaa myötätuntoa ja hyväksyä ilman ehtoja.
Yhteiskunnassamme on paljon osattomuutta, yksinäisyyttä ja kipua. Ympärillämme on myös vihaa, häirintää ja väkivaltaa. Näiden vastavoimana näen rakkauden, joka kutsuu ihmisiä marginaaleista takaisin yhteisöihin, kuuntelee ja antaa mahdollisuuden tulla nähdyksi.
Sosiaalityön ja seurakuntien olisi syytä tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä turvallisempien yhteisöjen rakentamiseksi. Turvallisempi yhteisö on lupaus siitä, että vihaa tai häirintää ei hyväksytä ja että jokainen voi osallistua omana itsenään.
Juuri tässä näen sosiaalityön ja kirkon yhteisen tehtävän. Molemmat kohtaavat ihmisiä, jotka ovat jääneet yhteisöjen ulkopuolelle tai eivät tule kuulluiksi. Molemmat voivat tarjota kokemuksen nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisesta.
Turvallisemmat tilat eivät synny itsestään. Ne rakentuvat arjen teoista, kohtaamisista ja rohkeudesta puolustaa jokaisen ihmisarvoa. Siksi rakkaus on myös radikaali voima, joka vähentää yksinäisyyttä ja vahvistaa yhteiskuntaa.
Mico Ylimäki
Sosiaalialan lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Kauhajoki
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Näkökulma: Yksinäisyys ei lomaile
PuheenvuorotYksinäisyys ei ole vain yksin asumista, vaan kokemus katkenneesta yhteydestä. Se voi olla avioliitto, jossa arki toimii mutta yhteys on kadonnut, tai perhe, jossa kukaan ei uskalla sanoa ääneen, mitä oikeasti kuuluu. Se voi olla myös työyhteisö, jossa ihminen ei koe tulevansa nähdyksi, kirjoittaa Kirkon keskusteluavun toiminnanjohtaja Minna Kotajärvi.
