”Ihminen voi kokea kuuluvansa kirkkoon, kun käy siellä. Mutta moni ei tiedä, että juridisesti jäsenyys vaatii vielä kasteen”, kertoo projektipäällikkö, diakoni Martta Shiberu.
Kieli- ja kulttuurimuurien murtaja – ”Jos seurakunta ei kuvasta ympäröivää yhteisöä, niin jossain on menty vikaan”
Diakoniatyötä monikielisemmäksi kehittävä sosionomi-diakoni Martta Shiberu toivoo, että kieli- ja kulttuurisensitiivinen osaaminen seurakunnissa muuttuu erityistyöstä perustoiminnaksi. Selkokielinen viestintä auttaa alkuun.
Martta Shiberun silmät loistavat, kun hän kertoo olevansa unelmaduunissaan. Hän kehittää monikielistä diakoniatyötä ja sen saavutettavuutta Helsingin seurakuntayhtymän projektissa tänä ja ensi vuonna.
Tällä hetkellä kieli- ja kulttuurisensitiivinen osaaminen ei useimmissa seurakunnissa ole osa perustoimintaa vaan monikielisyys nähdään erityistyönä, Shiberu sanoo.
– Meillä ei ole tarpeeksi osaamista, ohjeita ja materiaalia maahanmuuttajien asioissa ja siksi on ollut tilanteita, joissa ihminen on käännytetty pois. Shiberu korostaa, ettei halua moittia ketään yksittäistä työntekijää. Päin vastoin hänestä työntekijät tarvitsevat selkeitä toimintamalleja ja ohjeita usein sensitiivisissä asioissa.
Siksi Shiberun vetämässä projektissa kerätään tietoa monikielisen palvelun tarpeista ja tehdään seurakuntien työntekijöiden työn tueksi työkirjaa, joka kuvaa vieraskielisen diakonia-asiakkaan palvelupolkua.
– Ihminen voi kokea kuuluvansa kirkkoon, kun käy siellä. Mutta moni ei tiedä, että juridisesti jäsenyys vaatii vielä kasteen. Miten ja missä vaiheessa tämä on hyvä ottaa puheeksi?, Shiberu kertoo käytännön esimerkin.
– Entä miten rohkaisemme ja kutsumme mukaan ihmistä, joka on elänyt jatkuvan uhan alla sisällissotaa käyvässä maassa ja epäilee kelpoisuuttaan mielipiteidensä tai puolueensa takia?
Viidesosa Helsingissä asuvista on vieraskielisiä
Evankelis-luterilaisen kirkon toiminta nojaa yhä vahvasti suomenkieliseen kulttuuriin ja tämä vaikuttaa siihen, miltä seurakunnan toiminta tuntuu ja näyttää vieraskielisten helsinkiläisten näkökulmasta. Heitä on jo viidesosa Helsingissä asuvista.
Osa vieraskielisistä voisi Shiberun mielestä löytää tiensä Helsingin seurakuntien toimintaan, kun palveluista kerrottaisiin enemmän selkokielellä. Vuonna 2025 Helsingissä 1,2 prosenttia vieraskielisestä väestöstä on evankelis-luterilaisten seurakuntien jäseniä, Espoossa ja Vantaalla kaksi prosenttia.
– Meidän on kirkkona kehitettävä osaamista ja viestintää maahanmuuttajien kohtaamisia varten. Ja samalla pohdittava, mistä työntekijät saavat tukea kulttuurienvälisiin tilanteisiin.
Diakonia tarkoittaa kirkon auttamistyötä. Martta Shiberu pitelee käsissään siitä kertovia arabian-, kiinan-, suomen- ja englanninkielisiä esitteitä.
Shiberun mielestä vaikeiltakin tuntuvia asioita on sanottava ääneen.
– Periaatteessahan toimintamme on tarkoitettu kaikille. No missä ne kaikki sitten ovat? hän kysyy.
– Venäjänkielisen viestinnän vähyyttä joskus ihmetellessäni minulle on sanottu, että ei ole tarvetta, ’koska ei meillä käy senkielisiä ihmisiä’. No miksiköhän ei! Jos seurakunta ei kuvasta ympäröivää yhteisöä, niin jossain on menty vikaan.
Selkokielikoulutusta seurakuntien työntekijöille
Selkosuomeksi ja selkoenglanniksi tarvitaan Shiberun mukaan nykyistä enemmän tietoa kirkosta, ja sitä hanke on jo jonkin verran tuottanut. Työntekijöille järjestetään myös selkokielikoulutusta, jotta kohtaamiset helpottuvat oli sitten kyse messusta, yhteisöruokailusta tai kirkollisesta toimituksesta.
– Ja nyt kun on seurakuntavaalivuosi, tarvitaan paljon ihan perusinfoa eri kielillä: mitä äänestäminen tarkoittaa ja mihin sillä voi vaikuttaa?
Diakoniatyö on kirkon sosiaalityötä eikä siellä kysytä, kuuluuko avunhakija kirkkoon vai ei.
– Paperittomien tilanteet ovat työntekijöiden kannalta vaikeimpia ratkoa.
Shiberun mielestä pitäisi tunnistaa ja tunnustaa, että vieraskielisen diakonia-asiakkaan tilanteesta on tietoa ja kokemusta muillakin tahoilla kuin kirkossa. Tässä hengessä hän vie seurakuntien työntekijöitä huhtikuussa vierailulle Helsingin kaupungin maahanmuuttajien erityispalveluihin. Vierailulla on tarkoitus verkostoitua ja oppia.
Shiberu haluaa herätellä pohtimaan, mitä tarkoittaa usein toisteltu lause tule sellaisena kuin olet.
Shiberu haluaa vielä puhua asenteellisesta saavutettavuudesta ja herätellä pohtimaan, mitä tarkoittaa usein toisteltu lause tule sellaisena kuin olet. Suomalaisessa yhteiskunnassa lause käsitetään yksilökeskeisesti. Entä miten afrikkalaistaustainen nainen ymmärsi sanat? Hän käsittää kutsun kollektiivisesta kulttuuristaan käsin ja sanoo: kiitos, tulen perheeni kanssa.
– Eli kun aikuisille tarkoitetun 8-paikkaisen sururyhmän ilmoituksessa lukee, tule sellaisena kuin olet, meillä onkin ristiriita. Lopuksi Martta Shiberu haluaa vielä sanoa, että pelkkä digiviestintä ei riitä.
– Tieto kulkee ihmiseltä ihmiselle tapaamisissa ja kohtaamisissa, varsinkin kun luottamus syntyy. Henkilökohtaisen kutsun merkitys on suuri.
Diakoni Martta Shiberu kuvattiin Matteuksenkirkossa, joka sijaitsee kauppakeskus Itiksen vieressä Helsingin Vartiokylässä.
Harjoittelu- ja tukityöpaikat seurakunnissa tukevat maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita suomen kielessä ja työelämätaidoissa
Helsingin seurakunnat ja yhteiset palvelut tarjoavat vuosittain kymmeniä kieli-, työharjoittelu-, palkkatuki- ja työkokeilupaikkoja maahanmuuttajataustaisille helsinkiläisille.
Tuoreen selvityksen mukaan harjoittelu tai tuettu työllistyminen on monelle tärkeä askel kotoutumisessa ja pitkäaikaisemman työpaikan saannissa. Myös vapaaehtoistoiminta seurakunnissa tukee etenemistä työ- ja opintopoluille. Yhteisen seurakuntatyön ja Tuomiokirkkoseurakunnan Matkailun työraiteet -projekti toteutti kyselyn yhteistyössä ja sen 24 vastaajaa edustivat eri työaloja. Kyselyyn vastattiin 10 seurakunnasta ja kuudesta yhteisten palvelujen yksiköstä.
Selvityksen perusteella harjoittelu- ja työkokeilupaikkojen tarjonta seurakunnissa ja yksiköissä on monipuolista ja kattaa laajan kirjon tehtäviä. Harjoitteluja ja eri mittaisia työjaksoja oli suoritettu muun muassa suntion ja apusuntion tehtävissä, vahtimestarin työssä, asiakaspalvelussa, viestinnässä, tapahtumien organisoinnissa, kahvila- ja ravintolatehtävissä, diakonisessa työssä (esimerkiksi ikäihmisten tukemisessa), ryhmätoiminnassa, musiikki- ja seurakuntatyössä avustamisessa sekä matkailualan tehtävissä.
Vastaajista 58 prosenttia kertoi, että hakijamäärät harjoittelupaikkoihin ovat kasvaneet. Yksikään ei ilmoittanut hakijamäärien vähentyneen. Vain yhdestä yksiköstä kerrottiin, että maahanmuuttajataustaisilta hakijoilta ei ollut tullut lainkaan yhteydenottoja. Yleisimmin yksiköissä oli tarjolla yhdestä kolmeen harjoittelupaikkaa vuodessa, joissakin paikkoja oli yli kymmenen.
Selvityksessä nousi esiin, että joillakin yksiköillä olisi valmius tarjota harjoittelupaikkoja nykyistä enemmän, jos ohjaamiseen olisi käytettävissä enemmän resursseja. Hakijamäärien kasvaessa seurakunnat hyötyivät selkeistä tiedotusmateriaaleista ja yhtenäisten käytäntöjen kehittämisestä, joissa huomioidaan kulttuurisensitiivinen kohtaaminen ja monilukutaidon tukeminen. Myös yhteistyö viranomaisten ja kotouttamispalveluiden kanssa on tärkeää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kun tulin Helsinkiin, ensimmäinen asiani oli löytää paikallinen kirkko”, sanoo opiskelija Yinxin Shen – kiinankielinen seurakuntayhteisö kokoontuu sunnuntaisin Alppilan kirkolla
Hyvä elämä HengellisyysLuterilaiseen kiinankieliseen yhteisöön kuuluu työssäkäyviä aikuisia, opiskelijoita, lapsia ja nuoria ympäri pääkaupunkiseutua.
