Mielipide: Kirkon puhelinauttaminen tarvitsee yhteistyötä

Mielipide: Kirkon puhelinauttaminen tarvitsee yhteistyötä

Palveleva puhelin on osa Kirkon keskusteluapua. Espoo lopetti yhteistyön Kirkon keskusteluavussa viime vuonna, Porvoo lopettaa tänä vuonna ja Vantaa ensi vuonna.

Perusteluissa on erikoisia piirteitä. Ei haluta olla mukana palvelussa, joka hyödyttää muitakin kuin oman seurakunnan jäseniä. Ja toisaalta oman seurakunnan avuntarvitsijat saavat avun muualta − siis siitä maanlaajuisesta verkostosta, jossa ei haluta enää toimia.

Kirkon keskusteluavun nykytasoinen toiminta on mahdollista vain yhdessä tekemällä. Soittajat ja chattaajat ottavat yhteyttä kaikkialta Suomesta, ja päivystäjät vastaavat ympäri maata. Vantaalaisen murheita kuuntelee kajaanilainen, ja turkulaista ymmärtää järvenpääläinen. Luottamuksella ja nimettömästi.

Palveleva puhelin on ainoita paikkoja, johon voi soittaa mistä tahansa asiasta pelkän paikallisverkkomaksun hinnalla. Siksi monet puhelinauttajat ohjaavat soittajia meille. Ihmiset puhuvat yksinäisyydestä, ihmissuhteista, surusta, sairauksista, elämän merkityksestä, uskosta ja arkipäivässä jaksamisesta.

Päivystäjät ovat yleensä vapaaehtoisia. Tavallisia ihmisiä, jotka haluavat auttaa toisia. Kirkon keskusteluavun verkosto tarjoaa heille koulutuksen ja puitteet tehdä hyvää. On hienoa, kun muutkin kuin palkansaajat haluavat toimia kirkossa. Pääkaupunkiseudulla työntekijöillekin on jaettu vuoroja. Työ on monesti vaativaa, mutta innostavaa.

Jos Espoo tekee oman puhelinpalvelunsa ja Vantaa omansa ja muut seuraavat perässä, palataan ajassa taaksepäin sirpaleisen puhelinauttamisen kauteen. Se olisi hankalaa ja tehotonta. Saamme enemmän hyvää aikaan, kun toimimme kaikki yhdessä. Siinä on jotain kristillistäkin.

Kimmo Nieminen

sielunhoidon asiantuntija

Kirkkohallitus

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi