Mielipide: Nuoret mukaan vaikuttamaan seurakunnissa
Nuori aikuinen kirkonpenkissä on yhtä harvinainen näky kuin city-vihreä Okra-maatalousnäyttelyssä: voihan sinne joku eksyä, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Ja sama on nähtävissä kirkollisissa päätöksentekoelimissä. Itse olen 35-vuotiaana seurakuntani neuvoston nuorin päättäjä.
Nuorten osallistuminen kirkon tilaisuuksiin ja päätöksentekoon ovat toki eri asioita, mutta molemmissa on kyse kirkkomme tulevaisuudesta. Jos kirkon tarjoama toiminta ei kiinnosta tai edes ole tuttua, ei jäsenyyskään pian tunnu tärkeältä.
Ilman jäseniä kirkko ei voi tarjota kaikkia niitä asioita, joita nykyihmiset pitävät itsestäänselvyytenä: kastetilaisuuksia, avioliittoon vihkimistä ja hautaan siunaamista, puhumattakaan ruoka-avusta, perhekerhoista, rippileireistä ja kirkkorakennuksista kulttuurihistoriamme keskeisinä maamerkkeinä. Ilman nuoria kirkosta ei pian löydy myöskään päättäjiä hoitamaan yhteisiä asioita.
Vapaiden kristillisten suuntien tilaisuuksiin nuoret aikuiset kyllä tuntuvat löytävän. Se kertoo siitä, että hengellisyydelle on edelleen kysyntää, mutta osaako kirkko tarjota sitä nykyihmiselle kiinnostavalla tavalla?
Miten voisi tavoitella jotakin, jonka ei osaa edes kuvitella olevan mahdollista?
Vuoden 2024 alusta on tullut voimaan säännös, jonka mukaan jokaiseen seurakuntaan on perustettava nuorten vaikuttajaryhmä. Nyt seurakunnissa onkin aika miettiä selkeitä raameja sille, mitä konkreettista nämä ryhmät tekevät ja miten.
Mikä on vaikuttajaryhmien suhde seurakuntien päätöksentekoon? Mitkä ovat vaikuttajaryhmien oikeudet? Onko kyseessä luottamustoimi, jonka hoitamisesta maksetaan korvausta? Vapaus päättää toimintatavoista on jätetty seurakunnille itselleen, mikä on toisaalta hienoa. Vapaudessa piilee toisaalta myös riski siitä, että nuorten vaikuttajaryhmistä muodostuu vuosikymmenen floppi, jos päättäjät ja nuoret eivät yhdessä riittävän jämäkästi pohdi tavoitteita ja toimivia käytäntöjä.
Kannattaa kannustaa nuorten vaikuttajaryhmiä tekemään omia aloitteita seurakuntansa päätöksentekoelimille. Tukena voisivat toimia nuorille nimetyt kummivaltuutetut, jotka pitävät yhteyttä, avaavat päätösten taustoja ja päätöksenteon rakenteita sekä pitävät huolta, että nuorten näkökulmat tulevat päätöksiä tehdessä esille.
Nuorten osallisuuden tapoja tulee tietysti suunnitella nuorten itsensä kanssa, mutta vastuuta toteutustapojen keksimisestä ja edistämisestä ei saa sälyttää yksin heille. On meidän aikuisten päättäjien sekä viranhaltijoiden vastuulla nostaa erilaisia vaihtoehtoja pöydälle, tehdä osallistuminen mahdolliseksi ihan jo teorian tasolla ja kannustaa nuoria vaikuttamaan. Sillä miten voisi tavoitella jotakin, jonka ei osaa edes kuvitella olevan mahdollista?
Me tämän hetken kirkon vallankäyttäjät päätämme, miten suhtaudumme kirkkomme nuoriin: katoavana luonnonvarana vai oljenkortena, joka voi pelastaa kirkkomme tulevaisuuden.
Salla Merikukka
Paavalin seurakunnan seurakuntaneuvoston ja Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston jäsen
Ota kantaa! Voit jättää oman mielipidekirjoituksesi täällä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
