Puheenvuorot

Mielipide: Sananvapautta sorkkii Seppo Simolakin

25.06.2018 12:40
Raimo Ilaskivi

Luin mielenkiinnolla Seppo Simolan kirjoituksen "Piispa sorkkii sananvapautta" piispa Teemu Laajasalon muka suorittamasta Kirkko ja kaupunki -lehden journalistisen linjan kampittamisesta (K&k 21.6.). Se heratti ajatuksia mutta samalla myös kysymyksiä.

Olen tottunut kunnioittamaan vanhaa sanontaa: "Olen täysin eri mieltä näkemyksistäsi, mutta teen kaikkeni, jotta saat oman kantasi julkisuuteen".

Tähän sisältyy täydellisen sananvapauden periaate. Ollaan eri mieltä, mutta keskustellaan. Ei leimata toista osapuolta sorkkijaksi, tai kuten Laajasalon tapauksessa, lehden mielipiteen kampittajaksi. Se tuo mieleen ajatuksen, että vain lehti tietää ja piispa ei.

Keskeinen sananvapauden toteuttaja tai kahlitsijahan onkin itse asiassa jokaisen lehden toimitus

Annetaan lukijan päätellä, molempien osapuolten näkemyksiin tutustuttuaan, mitä mieltä itse on. Onko lehti oikeassa ja piispa väärässä, vaiko päinvastoin? Vai löytyykö eri kantojen kesken yhteisymmärrys, kompromissi?

Keskeinen sananvapauden toteuttaja tai kahlitsijahan onkin itse asiassa jokaisen lehden toimitus ja nimenomaan silloin, jos se esimerkiksi lähetetyn kirjoituksen sisällön perusteella päättää, pääseekö kirjoitus julkisuuteen vaiko ei.

Tällaista harkintaa ja sensuuria esiintyi laajalti esimerkiksi silloin., kun eduskunta sai käsiteltäväkseen 84 000 henkilön allekirjoittaman aloitteen työeläkeindeksin tarkistamisesta. Puoltavia näkemyksiä ei valtamedia juuri päästänyt julki, kielteisiä kylläkin.

Sananvapautta puoltaessaan se heilutti itse asiassa sanasensuurin sapelia.

Toivoa sopii, että siinä vaikeassa tilanteessa, jossa kansankirkkomme nyt on, ei leimattaisi, estettäisi tai sensuroitaisi, vaan pidettäisiin sananvapauden lippu korkealla ja annettaisiin erilaisten mielipiteiden kuulua. Eivät ne Kirkko ja kaupunki -lehteämme kaada, päinvastoin alleviivaisivat sen liberaalia journalistista otetta. Mutta ne kehottavat lukijoita perehtymään, pohtimaan ja vetämään sitten omat johtopäätöksensä.

Raimo Ilaskivi

Kirkko ja kaupunki -lehden lukija