Pääkirjoitus: Journalistinen riippumattomuus
Kirkko ja kaupungilla on Yleä muistuttava asema julkisrahoitteisena mediana. Senkin on varjeltava riippumattomuuttaan.
Viime aikojen tapahtumat pääministeri Juha Sipilän ja Ylen ympärillä ovat tuoneet puheenaiheeksi journalismin periaatteet ja erityisesti sen riippumattomuuden vaatimuksen. Valtaapitävien painostus siinä, mistä ja miten saa puhua, on myrkkyä sananvapaudelle.
Yle on julkisin varoin ylläpidetty mediatalo. Yhteiskunnassamme on nähty tärkeäksi, että yhteisin rahoin varmistetaan korkeatasoinen journalismi, joka on yksi avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan tukipilareista. On erityisen hankalaa, jos syntyy kuva, että Ylen rahoituksesta päättävät poliitikot pyrkivät vaikuttamaan toimituksellisiin ratkaisuihin. Onhan vallan vahtikoirana oleminen journalismin keskeinen tehtävä.
Asetelma tulee lähelle Kirkko ja kaupunkia. Lehti kokee vuodenvaihteessa historiansa suurimman muutoksen, kun pääkaupunkiseudun seurakunnat yhdistävät sen tekemisessä voimansa. Lähtökohtana on ollut luoda yhteisin varoin vahva kirkkoa, uskoa ja elämänkatsomusta käsittelevää journalismia tekevä media. Onpa Kirkko ja kaupunkia tämän vuoksi vähän hymyssä suin kutsuttu jopa kirkon Yleksi.
Kokemus kertoo, että kirkossakin riittää vallanpitäjiä, jotka haluaisivat olla ohjailemassa toimituksen ulkopuolelta sitä, mistä ja miten lehdessä saa kirjoittaa. Toimituksen pitää näissä tilanteissa vain pitää päänsä kylmänä sekä luottaa ammattitaitoonsa ja journalismin periaatteisiin.
Kirkko ja kaupungin tarkoitus ei ole antaa hyvää kuvaa kirkosta. Sen tarkoitus on antaa oikea ja rehellinen kuva. Vain niin tehden se voi olla ylpeä journalismistaan. Viime kädessä uskottavan median tekeminen antaa aimo annoksen uskottavuutta myös sitä rahoittavalle taustayhteisölle. Kirkon päättäjät Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla ovat tämän ymmärtäneet.
Ei journalisti toki mikään erehtymätön olento ole. Hän tekee virheitä ja tyhmiä ratkaisuja kuten muutkin kuolevaiset. Myös mediaa on lupa ja syytä arvostella. Vallanpitäjien kannattaisi kuitenkin tehdä se asemansa muistaen ja avoimesti, niin ettei synny tunnetta ja vaikutelmaa painostuksesta. Varsinkaan sitä ei kannattaisi tehdä suutuspäissään eikä pimeinä vuorokaudenaikoina.
Seppo Simola
seppo.simola@evl.fi
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mielipide: Sananvapautta sorkkii Seppo Simolakin
Puheenvuorot
