Mielipide: Seksityötä koskeva lainsäädäntö kuntoon
Seksityö ei ole uusi ilmiö Helsingissä. Jo 1800-luvulla maakunnista saapui kaupunkiin naisia etsimään elantoa, ja seksityö oli yksi harvoista tavoista ansaita omaa rahaa. Senaatintorin ympäristö, Punavuoren syrjäkujat ja Kallion kapakat ovat olleet osa kaupungin historiaa myös tässä mielessä. Aikanaan viranomaiset pyrkivät valvomaan alaa tarkastusnaisten järjestelmällä, mutta nyt valtio käyttää toisenlaista keinoa: seksityön kriminalisointia takaoven kautta.
Vaikka lainsäädäntö ei varsinaisesti kiellä seksityötä, se tekee siitä käytännössä mahdotonta. Parituslaki estää työtilojen vuokraamisen, markkinoinnin, kirjanpitopalvelut ja jopa turvapalvelut. Tämä ei palvele seksityöntekijöitä eikä kuluttajia – se ainoastaan ajaa alan näkymättömäksi ja turvattomammaksi. Ammattilaisella tulee olla oikeus turvallisiin työoloihin. Seksityöntekijöitä koskevat samat velvoitteet kuin muita yrittäjiä, mutta oikeudet puuttuvat.
Työ on työtä. Meillä ei pitäisi olla eriarvoisia ammatteja. Kaupungin ja valtion on kohdeltava seksityötä harjoittavia samalla tavalla kuin muitakin pienyrittäjiä – ei moraalipaniikilla tai näennäisellä suojelulla, vaan oikeudenmukaisella muutoksella. Valtiolle kyllä eurot kelpaavat, mutta se ei halua tunnustaa alan toimijoiden asemaa. Suomen suurin parittaja ei ole hämäräperäinen rikollinen, vaan verottaja itse.
Jenna Wahlstén
entinen seksityöntekijä, alan edunvalvonnan puolestapuhuja
Helsinki
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Nenonen: Yrittäjyys on opettanut minulle, ettei ihminen ole oman onnensa seppä
PuheenvuorotIhminen tipahtaa elämän pelilaudalle mielivaltaisilla pelimerkeillä, yrittää parhaansa ja katsoo, mihin se riittää.
