Nenonen: Yrittäjyys on opettanut minulle, ettei ihminen ole oman onnensa seppä
Ihminen tipahtaa elämän pelilaudalle mielivaltaisilla pelimerkeillä, yrittää parhaansa ja katsoo, mihin se riittää.
Lukiossa opin Matteus-vaikutuksen eli hyvä- ja huono-osaisuuden kasautumista kuvaavan ilmiön. Nimi tulee Matteuksen evankeliumista: ”Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.”
Jäätyäni pois kirkon työstä olen tehnyt sivutoimista palkkatyötä ja päätoimista yrittämistä. Yrittäjyydessä pelotti alkuun, löydänkö asiakkaita eli saanko palkkaa. Erityiskiitos kuukausipalkalliselle puolisolle, mutta nyt näyttää siltä, että nokka nousee pintaan ja lainat lyhenevät. Isoja rahoja en ole tavoittanut, lienenkö yrittänytkään.
Matteus-vaikutus on ollut elämässäni totta. Yrittäjänä olen tajunnut, etten oikeasti aloittanut nollasta, vaikka eurojen suhteen näin olikin. Arvokkain pääomani on tähänastinen elämäni, laajat verkostoni (kiitos, ihanat ihmiset!), maineeni ja sen sellaiset asiat. Kalenteri täyttyy ja se on ihanaa. Vielä kun vapaita ehtisi pitää ja kirjoitella ehjiä ajatuksia kolumneihin!
Ilman seurakuntatyötä saattaisin möläytellä jotain typerää yhteiskunnan tuilla elämisestä, moinen möly kun on muotia.
Aiempi papin työni on auttanut minua tajuamaan, että elämässä pelimerkkejä ei todellakaan jaeta tasan. Ja senkin olen nähnyt, että matkalla voi sattua ihan mitä tahansa. Ehkä oma positiivinen kierteeni alkoi jo ennen syntymää: perhe, rakkaus, terveys, vakaa toimeentulo, ystäväpiirit, suku ja mitä kaikkea. Siis erinomainen kivijalka rakentaa vaikkapa itsevarmuutta työelämään tai lähteä luokkaretkelle pohjalaiselta maatilalta Helsingin yliopistoon. Ahkerakin olen ollut, mutta niin on moni muukin. Omaa ansiota paketissa on vähän, lahjaa paljon. Yrittäjänä tajuan myös sen, että hyvä kierre voi myös katketa vaikkapa sairastumiseen. Eikä sekään olisi omaa syytäni.
Mielestäni hyväosainen ihminen tajuaa huonosti, kuinka vähän hän on oman onnensa seppä. Ilman seurakuntatyötä saattaisin möläytellä jotain typerää yhteiskunnan tuilla elämisestä, moinen möly kun on muotia. Oikeasti ihmislapsi tipahtaa elämän pelilaudalle mielivaltaisilla pelimerkeillä, yrittää parhaansa ja katsoo, mihin se riittää. Toista herra Matteus vie kohti kukoistusta, toinen rimpuilee päivästä toiseen.
Ja sitäkin mieltä olen, että kunnon verotus on melkeinpä kunnollisinta, mitä hyvä yhteiskunta voi tehdä. Jollakin epäreilua Matteus-vaikutusta pitääkin kompensoida, koska niin on oikein.
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Ovellani kävi Wolt-kuski, jonka takaa mulkoili pyhä Franciscus
PuheenvuorotAlustatalouden synnyn myötä menossa on talouden ja elinkeinotoiminnan uusjako, kirjoittaa Heikki Nenonen.
