Mielipide: Sururyhmään pääsee liian myöhään
Surun kohdatessa on hyvä saada vertaistukea. Seurakunnissa toimii sururyhmiä läheisensä menettäneille. Seurakunta ohjeistaa, että ”ryhmässä jaksamisen kannalta on hyvä, että läheisen kuolemasta on kulunut vähintään 4–6 kuukautta”.
Eikö tukea pitäisi saada oitis, kun kaaos on jo päällä, eikä vasta sitten, kun toipuminen on alkanut ja uusi järjestys elämään alkanut syntyä?
Onnettomuustilanteissa tarjotaan kriisiapua heti, ja ulkopuolisetkin saavat tarvittaessa terapiaa. Mutta leskeksi jääneen pitäisi odottaa noin puoli vuotta, jotta saa purkaa mielensä syövereitä.
Minun kohdallani kävelylenkit ja poikani sekä naapurien tuki ajoivat saman asian välittömästi eikä puolen vuoden viiveellä. Kiitos heille.
Tuomo Paloheinä
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Irma Truhposen suurin suru kesti vuoden – ”Harrastus ja ystävät auttoivat eteenpäin”
Hyvä elämä AjankohtaistaKuoroystävät, laulaminen ja ensimmäinen lapsenlapsi toivat Irma Truhposelle lohtua puolison kuoleman jälkeen.
